IRC-Galleria

Niin surullista niin erottavaa...
Istuu Ukkonen pilven reunassa..
Itkien..
Pudottaa kyyneliä maahan.
Niin surullinen...
Odottaa rakkauden hetkeään,
Joka koittaa aina niin harvoin...
Nähdäkseen tappavan rakkaan, vilauksen hänestä.
Se hetki...
Hetki,
Koittaa niin pian...
Kyyneliään hän pudottaa enemmän,
Hukuttaa rakkaudellaan ihmisiä,
Kiroaa.
Rakkaudettomaan ikuisuuteen.
Ja silloin hän ilmestyy,
Salama,
Ja heidän rakkauden tunnustukset alkavat..
Mustat pilvet kerääntyvät,
suojatakseen rakastavaiset harmaan peiton alle
Niin he voivat rakastella suojassa valolta,
Kuin kaksi vampyyriä,
Vaaraksi toisilleen.
Tietäin sen,
Aiheuttaen kaaosta maan päällä,
Ja ihmiset itkevät,
Hukkumaisillaan rukoilee armoa.
Mutta armoa ei ole..
Ei tule koskaan olemaan.
Ja he lopettavat,
eroavat.
Ja maahan laskeutuu kirkkaus.
Valo.

Ne brodi po no4am
Ne brodi meshdy snov
Ja neverjy
Konshaj!
Tu drygaja lybjov
Ja sebja ne pojmy
Tu otkyda vzelas
Po4imy po4imy na tebja povilas
Snova etja fegnja
Tu prehodesh opat
JA hot4jy ot tebja
Ot sebja ubishat
Den i no4 i ishjo
Nadojela igra
I ishjo, isho ja stobojy do utra
Ja soschla s uma ja soschla s uma ....
Mne nyschna ona....
ona... ona... ONA!


Prihodi pobaltat, prihodi kaschduj raz
Ja tebja bydy spat...
Na4inajy sej4as..
Ja teper ne odna
Ja rishula ujti
Ja teper ne odna
Mama papa projsti
Govorjat eto bred
Nazuvajyt bolnoj
Ja tabojy bolna
Ja bolejy toboj
Naplevat na zapret
Ja hotschy but s toboj
Mne plevat 4to tu bred
Ja hotschy but bolnoj
Ja soschla s yma Ja soschla s yma
Mne nuschna ona... Mne nuchna ona....
Raz - Dva posle petji
Mama Papa projsti- ja soschla s yma!

Kaikki me olemme jostain kohtaan rumia,
Kaikki me ollaan epämuodostuneita epätäydellisiä täydellisyyteen pyrkiviä paskoja!
Mikään ei riitä, ja mitään ei koskaan ole tarpeeksi.

Älä sä kaiverra mun selkää sääntöjä!

On ikävää nähdä maailman salakavaluus, julmuus, orjuus, köyhyys, ahneus.
Ja kaikista ikävin asia on se:
Ettemme voi auttaa mitenkään ja arvatkaa miksi..
Joka kerta kun me yritämme, Meidät kukistetaan alas.

Tiedän tämä on julma kaivaa esiin, ja paljastaa karmiva salaisuus, ja joo olen varma että monet tulee minulle väittämään ``Ei pidä paikkansa, että jos ME yhdessä tehtäisiin asian eteen jotain niin ja plaa plaa plaa.... ``
Uskon että jokainen haluaa edes jonkun asian eteen ajatella optimistisesti. Sanonta: `` Saa aina unelmoida paremmasta`` se ei ole kielettyä.

Mutta se karmiva totuus on se, että :
Salakavaluus, julmuus, orjuus, köyhyys, ahneus jne voidaan lopettaa vain yhdellä tavalla.
Ja se on totaallinen maailmanloppu, jota onneksemme koko ajan edistetää.

Uskonnollinen puoli tässä:
Jumala teki oikein ku kerran päätti hävittää kansan, mutta teki joka tapauksessa sopimuksen ettei enää koskaan tee niin uudestaan.
Ja jos Jumala on olemassa niin hän TAAS kerran voi nähdä ja tulla siihen päätökseen että olimme sittenkin SUURI virhe, vaikkakin, ei meidän suuri sydämminen Jumala voi ajatella niin, koska hän rakastaa meitä loppuun asti. Mutta silti ei aijo auttaa meitä pelastamaan maailmaa, koska niin on ehkä tarkoitettu tapahtuvaksi, Että teemme TAAS virheen, ja saatamme tämän kaiken LOPPUUN.
Siinpä on todistus joskus jollekkin viisaalle olennolle, että me pahan kerran epäonnistuimme, ja saamme roikkua fossiileinä heidän seinällään.... Naurunalaisina. THE END.


PS. Tästä karmivasta tekstistä huolimatta en lakkaa toivomasta paremmasta tulevaisuudesta, vaikkakin ehkä emme voi enää muuttaa mitään.

Ukrainaaaaa <3333
http://www.youtube.com/user/NewBitchful#p/f/4/-aKN5hd8kGs

mikä tää nyt on olevinaan??? kuka tällästä paskaa on pyytänyt?
Ei tää enää ole kivaa hei! tää UUS galleria on syvältä, voin selventää eli TÄMÄ GALLERIA ON H U O N O!

Yksin yksiössä, mökötän.
En suostu syömään, en juomaan, en polttamaan.
Tämä on epäreilua.
On epäreilua että aurinko on poissa kun sitä kaipaan.
on epäreilua että täällä on kylmä, patterit ei lämmitä eikä ole mukavaa vartaloa lämmittämässä.
Epäreilua että terveys ei pysy tasaisena.
Epäreilua että haluaa antaa rakkautta, mutta kukaan ei halua vastaanottaa.
Epäreilua että joudun itkemään ilman olkapäätä.
Epäreilua että joudun heräämään yksin sängystä, ja on aina kylmä.
Epäreilua että mulle luvattiin rakkauden olevan auringosta ettei se sammu koskaan, muttei kukaan varoittanut että se voi mennä pilvien taakse moneksi kuukaudeksi.
Epäreilua ettei mikään ole pysyvää,
Ei edes suru, ei hymy, ei rakkaus, ei terveys, ei onnellisuuskaan...
Ja meidänkö pitää tämä kaikki hyväksyä?
Miksi?
Emmekö voitais taistella yhdessä?

näin kävi!