Yksin, tähti taivaalla, sinisessä.
Asuu tietämättä minusta.
Tuntemattomassa maailamassa.
Yksinäistä olla toisessa ulottuvuudessa
Mutta katumatta vähääkään kohtaloa,
hän lentää tietämättömään kaukaisuuteen...
Ja valoni häntä valaisee,
Poistaen hänen surunsa,
Kuka häntä tarvitsee,
Hänelle se on ihan sama.
Ei ole ketään häntä ylempänä,
Hän on Sota,
Ja minä tietenkin seuraan häntä jo kauan.
Häntä seuraan niin kauan kun hän valo on..
Ja vaikka taivaassa ei olisi jälkeä,
Hänen kohtalo on kadota...
Planettojen keskelle.
Ja minä tulen aina väittämään että maailmassa on tähti,
Joka ei sammu koskaan.