Kävimme äsken Vilman kanssa ulkona ja törmäsimme reissullamme naapurin Taika-koiraan. Vilma ja Taika telmivät kuin viimeistä päivää ja hauskaa tuntui olevan neideillä kovasti. Juttelimme siinä sitten Taikan emännän Helin kanssa niitä näitä, niin koirista kuin muistakin asioista. Aikaa oli tainnut kulua puolisen tuntia, kun koirat väsähtivät ja aloimme tehdä lähtö kotiin. Paikalle tuli kuitenkin Suleika sheltti-tyttö emäntineen ja isäntineen ja leikki ja jutustelu jatkui vielä vartin verran. Puhuimme muunmuassa kuinka hyödyllinen koirapuisto olisi Otaniemeen, kun koiriakin on paljon alueella. Lähin puisto taitaa olla Tapiolassa.
Olen aikaisemminkin huomannut kuinka koiraihmisten on helpompi aloittaa jutustelu, kun jos ei olisi koiraa. Tässä meidän asuinalueella kun asuu paljon ihmisiä, joilla on koira ja heihin tulee törmättyä melkein päivittäin, niin on tullut tehtyä monta uutta tuttavaa tässä kuukauden aikana. Hauskinta on ehkä se, että tunnen naapureideni koirat nimeltä, mutta koirien emäntien ja isäntien nimet on jäänyt kysymättä. =) =) Olenkin nykyisin pyrkinyt esittäytymään myös itse, jotta myös ihmiset tulisivat tutuiksi.