Eilen alkoi sitte kunnolla myös tämä "EI"- sanan käyttö. *syvä huokaus* Välillä tuntuu että hän oikein tarkoituksella näykkii ja puree ja kattoo kuin kauan ton hermot kestää. Tai sitte se on kiva leikki, mene ja tiedä. Leikistä tulikin mieleeni, paras leikki Vilman mielestä tällä hetkellä tuntuu olevan mamin kaa painiminen. Uskon että se o mukavaa pienen koiran mielestä siksi, koska olen samalla tasolla hänen kanssaan maassa ja se o kivaa sitte.... =)
Joo, ulkona o käyty joka päivä hyvin uskollisesti, mutta kyllä niitä pisui ja kakkoi tulee silti sisälle. Eilenki ku oltii käyty ulkona pisuilla ja yritin vielä että josko ois kakat tullu kans ni ei. Mutta annas olla ku päästiin sisälle, ni menny ku viis minsaa ja jo oli neiti paperilla vääntää torttua. Raivostuttavaa! Olen myöskin pohtinu et kuunteleekohan nuo meijän naapurit ku meitsil o kunnon kannustushuudot melkein ku Vilma tekee tarpeensa tuossa nurmella. Mahtaa ne aatellla et on siin seko muija... nooh, siinähän aattelevat. =)
Eilen tutustuttiin myös kaulapantaan ja taluttimessa kulkemiseen. Panta ei ollu Vilman mieleen ollenkaa. Pari kertaa kokeiltiin sisällä sitä pantaa ja ku lähdettiin iltakävelylle otettiin talutinkin mukaan ja kokeiltiin miten se kävely hihnassa onnistus. Alku oli melkoista vääntöä, mutta ku tehtiin silleen et Pete talutti ja minä menin edellä ja huutelin Vilmaa tulemaan, ni johan kulki koira taluttimessa ku vanha tekijä! =)
Harjoittelimme myös yksinoloa, koska lomani loppuu kohta ja Vilman on opittava olemaan yksin. Olimme saaneet isoveljeltäni hänen koiraporttinsa ja laitoimme sen olohuoneen ja eteisen väliin, jotta Vilma ei laittais koko kämppää ylösalaisin. Noh, Vilmahan sitte yritti pienistä raoista päästä olohuoneen puolelle, mutta juuttui raukkaparka masustaan kiinni. Onneks oltiin siinä vaiheessa vielä kotona! Otettiin portti pois ja Vilma oli onnesta soikeena ku pääsi olkkariin meuhkaan! Pete lupas kaventaa rakoi seuraavana päivänä. Kun lähdimme saunaan pieni koira nappisilmineen jäi tuijottamaan keskelle olohuoneen lattiaa.
Saunoimme nopeasti ja mennimme varovasti ulko-oven taakse. Kuuntelimme ulinaa ja haukuntaa, mutta mitään ei kuulunu. Sitte avattii varovasti ovi ja väliovi, mutta koiraa ei näy. Huhuilimme varovasti, eikä mitää. Sitte katottiin sohvan viereltä, ja siinähän se meijän karvanaama! Nukkui rauhallisesti pyyhkeen päällä. Oli väsähtäny raukka nii kovin iltakävelystä, että oli nukkunu koko meijän poissaoloaikamme. Olin tyytyväinen ekaan poissaoloharjoitukseemme. =)
Nukkumaan mentiin jälleen hirmu vastahakoisesti ja sänkyyn ois täytyny taasen päästä. Tänä iltana siirsin Vilman pedin heti viereeni, jottei yöllä tarveis nousta. Kun peti oli vierelläni, koiruus hyppäs heti petiinsä ja hetken häntä rapsutettuaan nukahti jälleen raskaan päivän päätteeksi. <3<3