IRC-Galleria

Eilen aamulla suunnistin kohti Isonkylän ala-astetta. Isäni matkusteli Etelä-Suomessa, joten tein hänelle sijaisuuspäivän. Sain lapsilta oudon vastaanoton :) Viime vuonna osa heistä oli luokkaretkellä, jossa olin mukana valvojana. Reissun aikana he keksivät jostain idean kutsua minua murmeliksi. Itse olin tämän jo unohtanut, mutta he kyllä muistivat. Olinpa siis taas murmeli. Päivä meni moitteetta -nopeasti ja sujuvasti. Miellyttävää vaihtelua, sanon minä.

Nyt olen saanut pakkomielteeksi halun klipata Simppa. Inhoan sen talvikarvaa, etenkin päässä olevaa. Hyi. Klippaan sen, jos vaan onnistun.

Uuden avaimen hinta siis, noh, sellasta se on. Opin ehkä jotain.

Sain vaihteeksi olla sairaan ylpeä mun pikkuisesta prinsessa päivänsäteestäni. Kuten vaasalaiset ehkä huomasivat, tuuli oli tänään illalla hemmetinmoinen ja maneesin peilipääty piti sitten mekkalaa sitä mukaa. Mietin jälleen, olenko ollut liian kauan tekemisissä hevosten kanssa kun itse säikähdin tuulen aiheuttamaa rysäystä....
Laukkasimme Simpan kanssa pitkän sivun suuntaisella kohdalla pääty-ympyrää, kun Heidin Poni säikähti ja säntäsi pukkilaukalla puoli maneesia eteenpäin. Ratsuni Prinsessa Päivänsäde vain katsoi et 'mikäs tuolle ponille tuli?' ja jatkoi työskentelyä heti pyynnöstä. Olen ylpeä. Viisas hevonen.
Samantyyppisiä tapauksia on sattunut aika paljon oikeasti nyt, ei ole ensimmäinen kerta, kun joku hevonen säikähtää, mutta Simone ei saa mitään joukkohulluuskohtausta.


Rakkaus <3

http://www.libresse.fi/Pages/MarketActivities/Campaigns/HorseShow/FlashPage.aspx?id=51118

Hakuun vaan hevosen nimi (Simone), Simpasta on tuola estepomppukuva :]

Eilen tultiin tänne Saksanmaalle ja kierrettiin viinimessuja lähikorttelissa hetken aikaa.
Nyt pitäs suorittaa aamupala kohta, tarkotus olis mennä tuohon lähelle johonki kahvilaan :)
Matkailu on niiiiiiiiin ihanaa, tykkään olla täällä jo nyt ihan mielettömästi :>

http://www.namaste.fi/sivu.php?artikkeli_id=70
ja
http://www.namaste.fi/sivu.php?artikkeli_id=71

Arvelitko Saija oikein mun testituloksen? ;>


Niin joo ja tätä tyyppiä minusta ei löytynyt pisaraakaan :D
http://www.namaste.fi/sivu.php?artikkeli_id=72

Ikää tuli vuosi lisää ja mitään en oo oppinu ja mitenkään en oo tainnu muuttua. Sekavaa aikaa enkä tajua itekään mistään mitään. Jei.

Amalia lähti tänään viikonloppukyläilyltään. Tyttö ehti jo hienosti kotiutua ja löysi uuden lempparipaikkansa partsilta :] Symppis suloisuus. Ja nyt on heti outoa, kun ei sitä täällä enää olekaan tepastelemassa ja huokailemassa.

Tänään irtohypytettiin yhdessä muitten yksäreitten kanssa kaviokkaita. Ja nyt kun noita Heidin lähettämiä kuvia katson, tunnen onnellisuutta. Tamma vaikuttaa iloiselta ja hyvinvoivalta. Äidin kaunokainen!

Sit Heidin, Pauliinan, Saijan ja Saaran kanssa leffaan kattomaan sinkkuelämää. (Pauliinan kanssa Makuunin kautta, mikä aiheutti allekirjoittaneelle melkeimpä huononolon, kun piti vetää niin paljon mässyä) Hyvä leffa, ei moittimisia. Ja sit viel yhelle to O'Malley. Kiitos teille :]

Torstaina revin hermoja, kun yritin keksiä miten pääsen nopsaa tallille et ehdin kisoihin. Oli hemmetisti liian monta rastia nähden siihen, ettei ollut autoa käytössä. Asiat kuitenkin suttaantuivat sopivasti ja ehdin Jonin ja Mian kanssa sohva ja imuriostoksille ja sitten kisoihin. Verkattiin hetkinen maneesissa ja verkkahyppäiltiin kentällä muutama pomppu.
Jännitin paljon selkäni vuoksi, mutta lucky me, jännittäminen osoittautui turhaksi kun selkäni ei kokenut minkäänlaisia kipuilu tuntemuksia. Simppaliisa hyppeli puhtaasti 90cm radan ja sijoituttiin kolmanneksi. Ja mikä tärkeämpää, suoritettiin A-merkin esteosuus, eli uusi merkkisuoritus on käsissä ^^.

Perjantaina poljin tallille hieman ennen puolta päivää. Poniseni sai uudet kesäpopot jalkoihinsa ja lähdin noutamaan äitini suokkitammaa tarhasta ratsukseni. Suska tuli Pohjanlaukkaan lomalle/ minulle hoitoon juhannuksen ajaksi. Iltapäivällä aloimme grillailla ja saunominen, juominen, syöminen ja vapaa keskustelu jatkui kahteen yöllä.
Lauantaina siivosin vähän meillä ( mieti :o ) Ja poljin jälleen Pohjanlaukkaan siinä puolen päivän aikoihin, ja kuten tänäänkin, ratsastin ensin hoitolapseni ja sitten oman lapsukaiseni.
Lauantai-iltapäivällä grillailutouhut jatkuivat jälleen. syötiin juotiin ja juteltiin paljon :] I felt content. Ihania ihmisiä, ihanan rentoa ja voi kuinka rakastankaan oman hevoseni seuraa.

Nyt nukkuun, että jaksaa aamulla nousta töihin (huoh).

Nyt on avaimet käsissä ja käyty jo tunnustelemassa, et millasta siel onkaan. Exciting actually :]

Eilen ajattelin ottaa iltapäikkärit siin ysin mais ja et olisin noussu viel st hetken päästä touhaileen. heräsin kuitenkin kolmelta yöllä ja katsoin parhaaksi vaihtaa tuulipuvun pyjamaan ja mennä peiton alle. Sairas väsy oli selvästikin.

Tänään taas töissä muistin olevani hirvee kyylä :D hyi mua. Ja huomasin myös, että jouduin toisinaan taistelemaan, että saan pidettyä turpani kiinni 'ku aikuset puhuu'. Mira ja markan mielipiteet ei sovi joka paikkaan.

Tänään toistamiseen Viuhtilla ja tykkään edelleen :> Suloinen otus, meni rauhallisemmin ja paremmin kun viimeksi. Kaunis otus ja niin symppis.
Simppa sai vapaapäivän, kauniin päivän nautiskeluun ja paistatteluun. Harjailin tyttösen vain.

Suoritettiin Simppaliisan kanssa tänään A-merkin kouluohjelma tallin kisoissa. Lyhyesti sanottuna se oli kyllä sekasortoinen suoritus. Simone oli hermostunut ja jännittynyt, lähtömerkki aiheutti paikoilleen jähmettymisen ja keulimiset. Päästiin kuitenkin radalle asti ja tamma pysyi melkein nahoissaan radan ajan. Vastalaukka suora lähti täysiä pukkihypyllä ylöspäin ja sain hienot rodeot ja kohahduksen katsomoon (anteeksi järkyttämisestä!) sitten hieman hämmentyneenä keräilin itseni kun sain hevosen rauhoittumaan ja jatkoin seuraavaan osuuteen.

Selästä päästyäni olin suunnattoman turhautunut ja ärsyyntynyt, hämmästyin suuresti kun kutsuttiin palkintojen jakoon. Hyvät osuudet (lue: missä hevonen pysyi nahoissaan) pelasti suoritusta paljon. Kun sain rauhassa kerhiksessä istuskellessani ja kotona päikkäreitten jälkeen sulatella suoritustamme niin tajusin olla ihan tyytyväinen- etenkin itseeni. Vaikka Simppa saikin kilareita ja oli äärimmäisen jännittynyt ei mielessäni edes käynyt ajatus, että olisin keskeyttänyt. Viimeks nimittäin vastaavanlaisessa suorituksessa keskeytin aika lailla alkumetreillä.
Ja niin katsomon kuin tuomarinkin mielestä oli hienoa, että ratsastin siististi ja rauhallisesti koko radan loppuun asti.

Nyt nukkuun, että jaksan aamulla juoksulenkille, suihkuun, ehkä kattoon estehyppelöitä, jonka jälkeen ratsastaan kaks hevosta :] awwwww, KESÄ <3

You come around when you finally face this.