Eilen aamulla suunnistin kohti Isonkylän ala-astetta. Isäni matkusteli Etelä-Suomessa, joten tein hänelle sijaisuuspäivän. Sain lapsilta oudon vastaanoton :) Viime vuonna osa heistä oli luokkaretkellä, jossa olin mukana valvojana. Reissun aikana he keksivät jostain idean kutsua minua murmeliksi. Itse olin tämän jo unohtanut, mutta he kyllä muistivat. Olinpa siis taas murmeli. Päivä meni moitteetta -nopeasti ja sujuvasti. Miellyttävää vaihtelua, sanon minä.
Nyt olen saanut pakkomielteeksi halun klipata Simppa. Inhoan sen talvikarvaa, etenkin päässä olevaa. Hyi. Klippaan sen, jos vaan onnistun.