Mitä tapahtuu kun mies sairastuu?? Hän valittaa aamusta iltaan että kuinka hän on niin kipeä, kireä ja jäätää.......(ei siis eroa) mutta mitäs sitten kun äiti on suurin piirtein halvaantumispisteessä?? Kerrotaan kuinka tietää tunteen ja voivotellaan omaa vointia vieressä. (tähän väliin tarkennus niille jotka eivät jostain syystä tajunneet, että se on aivan sama onko äiti kipeä vai ei, hän tekee silti kaiken.)
Herra kertoi eilen kuinka hän aikoo olla pois paljon enemmän kuin ennen koska ei saa nukuttua tarpeeksi.....olisikohan lapsille tarkoitettu unikoulu tässä tapauksessa hyvä idea?? voidaanko siellä auttaa myös omatoimisuuteen?? Vaikka suuri epäilys on, että ovella jo ilmoitetaan , että tämä on niin toivoton tapaus, ei kannata edes tuoda tänne. ( taas meni meikäläisen rauha)
Ainoa joka täälä pitää kohta enää meteliä on nimeltämainitsematon joka muistaa 5 minuutin välein kertoa kivuistaan ja nukkumisvaikeuksistaan. Lapset opetetaan istumaan apaattisen näköisinä tuoleissa,teipit suun edessä ja toinen jalka nippusiteellä kiinnitettynä patteriin, etteivät pääse tekemään pahuuksiaan. Yksi voidaan pitää omassa karsinassaan repimässä hiuksiaan ja kuolaamassa vaatteitaan. Silloin tällöin voidaan ehkä heittää joku leivän kannikka, kuin sorsalle, ja toivotaan että tämä lapsukainen tajuaa nakertaa sitä.Sitten kun isiä kiinnostaa avata roiskeläpät silmiltään, voi hän pällistellä aikaansaannostaan kaltereiden ulkopuolelta ja pyrkiä samoille "aalloille" lapsensa kanssa.
Mitä siis lapset oppivat tästä kaikesta??
Sen, että heillä ei ole mitään elämää, koska kaikki mikä kuuluu lapsen kehitykseen ( jos isäänsä,kotkan pallopäähän tulevat, niin kehitys taantuu kymmenen ikävuoden jälkeen) on kielletty niin mitä elämää se on?
Pitääkö lapselle opettaa olemaan samanlainen, mistä itse on kärsinyt??" tämä tässä on nainen menenkö minä liian nopeasti"? Jotkut ovat vaan luonnostaan tyhmiä.....ei sitä tarvitse muille jakaa...
No niinhän se tietysti on, että joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta tarvitseeko sitä kaikille kertoa tai näyttää??