Tänään ollessani kahden lapsen kanssa eriaikaan neuvolassa ja veistettyäni 3 eri ruokaa, kaikki lapset ollessa jaloissa ja ajatellen itseäni viikon loppuun, saan kuulla, ettei meillä asuva pauligin mokkapoika halua syödä nakkikeittoa, vaan hän voi syödä vuokaruuat yksin. ( Kuitenkin valittaa, jos lapsille ei aina maistu se mitä milloinkin on) .
Hän todellakin alkaa muistuttaa Uuno Turhapuroa, muutenkin, kuin vaatteiden puolesta. (Onneksi en ole löytänyt verkkopaitaa, koska JOKU ei löytäisi sitä enää...)
Ruisrääkällämme on ainaki hauskaa, vaikka jotkut saattaisivat hetken miettiä miten meillä kasvatetaan lapsia... ja voisi vielä todeta, että onneksi meillä ei ole enää vauvoja.....
Siiri nimittäin paiskoi nukkea niin, että toisen pää kolisi tyhjillään olevaan ammeeseen. Siirin mielestä on kai ravistettava ennen käyttöä ja varmistettava onko toinen vielä "hengissä" tai sitten vauvat kuivataan niin....
Ravistelun jälkeen on hyvä ottaa muutamat joutsenlampi askeleet ja heittää toinen lepäämään vasten kaapin ovea....
Auta armias, kun likka hoksaa, että äiti kirjoittaa mustekynällä jotakin, hän röllystää miseliinukkona napsuttelemaan kynänpäätä ylös alas hampaat irvessä, kuola valuen ja silmissä juuri sellainen katse, että hyökkää juuri saaliin kimppuun. Tiedän, että kirppu pitää linnun lihasta, mutta luulisi, että eilisen jälkeen jättäisi ihoni rauhaan, kun puraisi kahdesti. Hänellä on oma tapa kiittää pyllyn pesusta.
Siiri oli kuitenkin kaukaa viisas ja ajatteli hakata minut ensin hiljaiseksi marakassilla.... tulee samalla säestettyä myös "bongorummuilla".
Ihanaa on kuitenkin se, että pieni tuholaiseni on oppinut antamaan muiskun, joko koko naama kuolassa ( ajatellut kai, että pois mun naamalta), pärisee juuri ennen pusua tai sitten "syö" vastustajan.