IRC-Galleria

" Muistan vielä heinätalkoot poikavuosiltain, ja myös suurperheen monenlaisen harmin.
Tein töitä, mutta useasti päähänpiston sain, kylän krouviin vei mun pakotieni varmin.
Monet kerrat poliisista soitettiin: Poika pannaan nukkuun kovaan laveriin.
Pahan olon useasti äiti kätki sydämeen, uskoen kai vielä hyvään huomiseen.

Tää on kai taiteilijan vapautta, sitä toistin aina mielessäin.
Taiteilijan vapautta, turhaan etsin sitä sisältäin.
Taiteilijan vapautta, sitä toistin aina mielessäin
Olin poika vailla rakkautta, turhaan etsin sitä sisältäin..

Monta tilaisuutta antoi mulle yhteiskoulukin, oli aivokoppaan järjenhiven suotu.
Velipoika petras itsellensä arvon maisterin, minä velkakirjat jotka oli juotu.
Veljen juhlat suvena kun juhlittiin, meikäläiseltä myös silloin tivattiin :
"Meetkö töihin taikka kouluihin vai jäätkö dokaamaan? Alan porukkaan sut varmaan huolitaan"

Tää on vain....

Kerran silmäni kun aukaisin niin tuskin tajusin, releet rentun, koki jotain tärkeää.
Kaiken menneen, päätin palaan vielä muottiin musiikin. se on jotain elämääkin syvempää.
Äiti kyynelsilmin mua muistuttaa, kuinka aika voikaan haavat parantaa.
Mä vielä kerran katseeni luon maalaismaisemiin, muistoissani palaan päiviin tuskaisiin

Tää on vain...

Taiteilijan vapautta, sitä toistin aina mielessäin
Olin poika vailla rakkautta, turhaan etsin sitä sisältäin..

Tää on vain teiteilijan vapautta, nyt toistan sanat nauraen,
vaikka vaille jäin mä rakkautta, teille kerron siitä nauraen. "