Elämä kuin leffaa Fellinin
Huuliltasi maistoin meskaliinin
Sinuun juovuin ja sinut kadotin
Vaikka luulin tietäväni paremmin
Hetken uskoin, että selviän
Että jaksaisimme näin tämän elämän
Sinun kanssasi uskalsin enemmän
Enkä vieläkään tiedä, miksi teit minulle tämän
Minä jätän sen talon ja sen kaupungin
Että jotain, edes jotain, unohtaisin
Ja vaellan, vaikka suunnan kadotin
Kun en tiedä mitä muuta haluaisin
Niinpä niin, join murheisiin
Taas liikaa, ja ja ja
Antaa olla, señor
Ei enää kaktusviinaa
Sinun sanasi, kovat kuin pii
Näissä tuulissa pääni sisällä ajelehtii
Minä huojun, enkä osaa pitää kii
Kun kaadun, mut ryövätkööt ne jotka ehtii
Voiko näihin murheisiin
Juoda liikaa, ja ja ja
Kyllä voi, señor
Kaada lisää kaktusviinaa