IRC-Galleria

Runoilijan tuskaa ja äärettömän syvää masennusta. Mä luulen että mä oon valmis bluesmuusikko. Mutta se on vaikeaa laulaa ja soittaa jos itkee... Annetaan sen muusikon kypsyä nyt vaikka vuosikymmen vielä.

Mulla oli lapsena semmonen mielikuvituskaveri nimeltään Tapsa. Me leikittiin ja pidettiin hauskaa ku ei mulla niitä muita kavereita oikein ollu. Tapsa oli niin mukava että mä sitte kuvittelin itselleni toisenkin mielikuvituskaverin. Se oli Mase. Mut sit Mase ja Tapsa rupes olee niin pali yhdes että jättivät mut ihan yksin. Ei mulla sitten kavereita oo sen jälkee juuri ollukaan... :(

No olinpa kerran Virossa katsomassa ihan oikeeta kamariorkesteria soittelemassa hienossa oopperatalossa. Jännitys oli hirvittävä kun en ennen sellaisessa ole ollut enkä tiennyt mitä tulemaan pitää. Orkesteri aloitteli, taisi olla Franz Schubertin musiikkia.

Esitys alkoi hyvin. Orkesteri soitti erittäin täsmällisesti ja jopa hetkittäin nautin klassisesta musiikista. Mutta sitten yhtäkkiä valot sammuivat. Orkesteri jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eivät nähneet nuotteja mutta soittivat tarkasti ilman kapellimestarin ohjaustakin vaikka salissa oli aivan pimeää.

Noo aikanaan ne valotkin siitä sitten syttyivät...

Mä muistan sen tähdenlennon, ja iltakävelyn. Toivottavasti Sun toiveesi toteutui, Mun toiveeni petti minut. :(

Oli tänään

-Kiitos.

- Niin on.

- Saikkea.

-Jotkut on...

Elämä on...