IRC-Galleria

Suurennuslasilla tän mutkikkaanpersoonan, päätä käy tutkimaan riittää mistä kertoa.
Vuoristoradassa hyvässä ku pahassa, oon tän paskan huipul, mut mieli maassa.
Taas nousu johti siihen asti ku just se yks puhelu voi käynnistää vitutuksen.
Mustavalkoista pujotteluu tunnelmasta toiseen, mut se on kai se joka tekee must erikoisen.
Matalapaineen aika, oon taas alhaalla sillon ku täällä sataa niin sataa sit kaatamalla,
mä pidän sadetta, en aio lähtä uloskaan, mut tuska ja tunteet
tuottaa myös tulosta, mielummin käännän tän edukseni, käsittelen asiat ja
selittelen itelleni. Eteenpäin vaan se kompassi on Herralla, nyt tuntuu, että
kaikki draama tulee kerralla, lävähtää niskaan, ylikuormittaa. Suomes ku
olllaan niin lääkkeeks on juomista, mut se on heikko lääke, masennusta ei
poista, noidankehä toinen ruokkii toista. Sille on pantava piste tultava
tolkkuihin. Mä poljin omat jälkeni näihin polkuihin.