IRC-Galleria

Kummasti sitä vaan joskus tajuaa, että on taas hitusen kasvanut aikuisempaan suuntaan. Huomaa, että prioriteetit on muuttuneet ja sitä arvostaa joitain asioita ihan eri lailla. Sinänsä aina tällaisina hetkinä tulee hieman haikea olo, kun joutuu taas tavallaan osan itsestään jättämään taakseen. Mutta on se aika jännittävä olokin kun tajuaa, että edessä avautuu taas ihan uudenlainen horisontti. Tuntuu, että oon nyt (vasta) pääsemässä näistä yleensä teinivuosiin liittyvistä angsti-kapinatunteista. Musta on kasvamassa pikkuhiljaa analyyttinen, vastuunsa kantava yksilö. Eikä edes (ihan äärettömästi) pelota. Tietenkin olo on vähän kuin laskuvarjoillessa, kun hyppää, eikä ikinä voi olla ihan 100% varma mitä tuleman pitää. Mutta sellaistahan se elämä on. Ehkä musta joskus tulee jopa (melkein) aikuinen.