...mietin vaan ystäväni tapausta. Päivä meni sairaalassa rauhoitellen hysteeristä tyttöystävää ja sitten illallaa paikalle saapuneita tyttöystävän lähes hysteerisiä vanhempia. Olin koko päivän niin vahva muidenkin edestä, että nyt on ihan tyhjä olo. Ei osaa vielä edes surra tapahtunutta, mutta kai senkin aika tulee. Päässä pyörivät ihan turhanpäiväiset asiat, kuten onko Mikolla nyt sairaalassa musiikkia jne. Niihin on helpompi keskittyä. Aamulla pitäisi olla koulussa, mutta taidan jättää menemättä.