IRC-Galleria

...itsetuhoisesti meni eilinen. Olin sillä mielellä liikkeellä, että nyt vedetään pää täyteen. Ja niin vedinkin. Sillä hetkellä se tuntui hyvältä keinolta nollata tämä painajaismainen viikko pois mun aivoista, tänään on sitten enistä pahempi olo. Kohta pitäis töihin lähteä ja on aivan älyttömän hirveä krapula. On niin kipeä olo, että hädintuskin pystyssä pysyy ja kohta pitäis lähtee nostelemaan raskaita laatikoita ja hikoilemaan ison uunin edessä. Ainoa keino selvitä on varmaan ottaa rauhallisesti ja ostaa ainakin 2 litraa tuoremehua (sitä ihanaa ja vitun kallista tropicanaa, jossa on paljon hedelmälihaa). Buranan vois kanssa napata, jos se vaikka helpottais. Tähän vapinaan ei taida kyllä mikään auttaa. En ollut enää muistanutkaan, että krapulassa voi olla näin hirveä olo. Ihmettelen kyllä, että eilen olin ylipäätään selvinnyt kotiin (tai tänäänhän se oli, kun aurinkokin oli jo noussut). Missasin viimeisen yöbussinkin ja tulin jollain ihme juoppojunalla kotiin. Olin harhaillut jossain keskustassa (EI hyvä idea siinä kunnossa). No, olin sitten kuitenkin lopulta selvinnyt kotiin, kun kerran omasta sängystä heräsin. Vaikka en olis yhtään ihmetelly, vaikka olisinkin jostain rappukäytävästä herännyt. Vaikka en moisiin uskokaan, alkaa tässä hitaasti tulla sellaiseen tulokseen, että juopoilla on joku oma suojeluspyhimyksensä, kun mitään ei sattunut, vaikka olin ihan sekaisin ja haahuilin ympäri Helsinkiä ja Vantaata, ei ole edes pahemmin naarmuja eikä mustelmia, mitä nyt polvessa pienet jäljet, mutta ne on voinu tulla muustakin. Tai sitten universumilla on oikeesti joku kiintiö, kuinka paljon paskaa se voi kaataa yhden ihmisen niskaan. Ja mun viikkokiintiö on jo enemmän kuin täynnä. Kaiken kaikkaan ihme ilta, jonka jälkeen osaa olla kiitollinen, ettei mulla enää ole tapana ryypätä noin paljon säännöllisesti. Olishan sitä voinut kyllä fiksumminkin käyttäytyä.