IRC-Galleria

Työkaverilta tuli just viesti. Se tulee aamulla hakemaan. Tarvii herätä vasta 5:15 kun muuten olis pitänyt jo siihen aikaan lähteä käppäilemään töihin päin. Säästää voimia sitten 12½ tunnin työpäivään. Vaikka flunssa koko ajan yrittääkin puskea päälle, niin motivaatio on tosi hyvä, kun saatiin taas tänään paikat niin hyvään kuntoon. Olen kämpillä ihan yksin pitkästä aikaa kun kaikki on tahoillaan kavereiden mökeissä ja ens viikolla JaNiinEdelleen on hevostelemassa, joten saan viettää laatuaikaa myös sen kämpillä ihan yksikseni rottavahtina :-). Tekee välillä hyvää, kun ei hirveä määrä jengiä koko ajan höösää ympärillä. Voi tehdä hyvää ruokaa vain itselleen ja ottaa hyvän kirjan käteen (ostin just Neil Gaimanin "Fragile Things":n) ja olla välittämättä muusta maailmasta. Ihminen on sosiaalinen eläin, mutta aina välillä sitä tarvitsee ihan omaa tilaa...

...että en ole tänne vielä pistänyt mun koulutilanteesta. Eli viime viikolla jo oli tullut postiin HYVÄKSYMISKIRJE. Olin kymmenes 348 hakijasta. Saa onnitella!

Perjantai 13. päivä ei ollut mitenkään erikoinen. Töitätöitätöitä ja ihan muutenkin normipäivä. Mitään epäonnista ei tapahtunut, mutta se selittyy sillä, että kaikki epäonni oli selvästi päättänyt siirtyä eiliselle. Ei jaksa tässä kaikkia luetella, mutta mm. taisin venäyttää pakaralihakseni harjoittaessani akrobatiaa töissä (tuli pakastehälytys ja jouduin luuri kädessä kiipeilemään välikatolle), Koff tuli noin klo 20:30, eli myymälään tuli tavaraa vielä puoli tuntia ennen sulkemista jne jne. Tänään oli vapaapäivä, tosin eräällä alkoi meiningit jo heti aamusta, joten en saanut univelkoja kuittailtua. Toosi kiva herätä Anneli Saariston ylenpalttiseen huudatuksen heti aamusta. Olin niin lopen uupunut, että kesti melkeen puol tuntia saada kroppa sen verran yhteistyöhön, että jaksoin mennä valittamaan. Kommentti: oon lomalla ja nyt kuuntelen musaa. Tosi kiva on joo, mut vielä kivempi on se, että toiset EI OLE lomalla ja toiset tekee 68,5 tuntia raskasta fyysistä työtä tällä viikolla... No, sain vielä päivällä onneks vajaat pari tuntia unta, kun eräs lähti radalle. No, ei pitäisi nurista. Onhan sentään katto edes tilapäisesti pään päällä... Kun saisin sellaisen vapaapäivän, jolloin en heräisi jo valmiiksi rättiväsyneenä, niin kävisin kaupungin asuntotoimistossa itkemässä tilannetta... Pitää varmaan ottaa omaa lomaa loppukuusta.

Pakko lähte kävelylle ennen kuin se loppuu. Mikään ei ole ihanampaa kuin sadepisaroiden ropina sateenvarjoa vasten!

Olen miettinyt kyllä nyt ihan tosissaan, että jos en pääse nyt kouluun (ihan kohta pitäis selvitä... iik...) niin vaihdan duunipaikkaa. Mä olen kuitenkin niin ylitunnollinen, että yritän hoitaa asiat, vaikka sitten mitättöillä resursseilla --> yritän ihan liikaa ja olen aina ihan loppuun ajettu. Mä en tiedä oliko Paula tosissaan, kun se sanoi, että se ottaisi mut niille töihin, jos koulusta tulee kielteinen päätös. Mutta ajattelin ainakin kysyä, ei siitä haittaakaan voi olla. Tosin jos nyt mulle on postissa tulossa hyväksymispäätös, kärvistelen tuolla sitten vielä koulun ajan. Jos jotain hyvää pitää keksiä tosta duunista, niin se, että mun pomo ymmärtää, etten voi kouluaikoina tehdä mitään arkiaamuja ja voin käytänössä tehdä listan niistä päivistä, jolloin voin tehdä töitä ja se laittaa mulle sitten vuoroja sen mukaan. No aika näyttää miten tulee käymään...

Mun Työkaveri-X sitten haki taas lisää saikkua. Tällä kertaa kuun loppuun asti. Jostain syystä sain pitää myös huomisen vapaapäiväni, mutta pe joudun menemään 4 tuntia aikaisemmin ja la aamun kohtalo on edelleen auki. On toki sovittu jo viime kuun alussa, että saan 14.-15. viikonlopun vapaaks, mutta ilmeisesti olin sitten lipsauttanut pomolle, että äärimmäisessä hätätapauksessa voin tulla lauantaiaamun tekemään. Vaikka ei kai tätä voida luokitella "äärimmäiseks hätätapaukseks"? On enemmänkin rutiinia, että X hakee saikkua, kun edellinen päättyy ja muut sitten venyvät. Toivoisin kovasti, että X ottaisi vaikka kolme kuukautta hermolomaa jonka aikana selvittäisi asiansa kuntoon edes jotenkin.

Rassaa ajatus siitä, että la pitäis herätä jo viideltä töihin. Ei olisi kovin hyvät lähtökohdat viikonlopulle. Olisin taas (vaihteeksi) tosi hyvää seuraa, kun ilmestyisin bilemeininkeihin jo puoliksi koomautuneena ja sammuisin parin siiderin jälkeen lopullisesti kello 20. No, katsotaan miten käy. Oon joka tapauksessa suht uupunut loppuviikosta kun vedän näitä järjettömiä über-vuoroja.

Ei tullut sitten Bad girlsiä tänää jonkun vitun tyhjänpäiväisen pikkukisan takia, jossa aikuiset äijät ja akat juoksee ympyrää ja hyppelee muttenkin typeränä ympäriinsä (=yleisurheilu). Vitut. Tasan kaks tuntia viikossa katon telkkaa, niin tietenkin just silloin pitää tulla jotain paskakisoja. Angstia!

Darling.
Stop confusing me
With Your wishful thinking.
Hopeful embraces.
Don't You understand?

I have to go through this.
I belong to here
Where no one cares
And no one loves.
No light no air to live in.
A place called hate.
The city of fear.

I play dead.
It stops the hurting.
I play dead.
And the hurt stops.

It's sometimes just like sleeping.
Curling up inside
My private torture.
I nestle into pain.
Hug suffering.
Caress every ache.

I play dead.
It stops the hurting.
I play dead.
It stops the hurting.

Ihanaa olla taas tilanteessa, jossa kaikki mitä teen tapahtuu omasta vapaasta tahdosta. Mä voin laittaa tai olla laittamatta sukat jalkaan, voin nukkua niin myöhään kuin huvittaa, lukea lehteä vessanpöntöllä ja syödä vaikka viisi kertaa päivässä jos niin huvittaa. Ja työkaveri-X:llä on vielä virallisesti tämä päivä sairaslomaa, josten hänelle ei ole laitettu tälle päivälle vuoroa joten mä EN VOI JOUTUA tuuraamaan enää tänään. Luksusta. Huomenna sitten sen saikku loppuu ja jos se käy hakemassa lisää, niin tilannetta mietitään uudelleen.

No tämä ylenpalttinen vapaaehtoisuus sitten inspiroi minua tänään, pesin pyykkiä ja tiskit ja jopa petasin sängyn. Ja nyt aion syödä pullaa ja vetää päikkärit. :-)

Mitä teit tasan vuorokausi sitten?
- Olin juuri valmistautumassa töihin lähtöön

Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä?
- Seitsemäntenä ei ole henkilöä, vaan paikka. Varmaan joskus yläasteella kuulin ko. paikasta ja oon sitten käynyt siellä aina säännöllisen epäsäännöllisesti urheilemassa.

Onko sinulla paljon rutiineja?
- On, jonkin verran. Viime aikoina ne on kyl kärsineet, kun ei enää voi rauhassa harrastaa aamurutiineja.

Miksi asut siellä missä asut?
- Virallisestihan en siis asu. Täällä oon, koska edellinen kämppis osoittautui täydeks kilariks.

Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on?
- Tänään on 10.7. (Ihan oikeesti tiesin, ei edes tarttenu kattoo, tosta yläpuolelta, jossa se lukee)

Koska viimeksi teit itse ruokaa?
- Pari päivää sitten. Oli hyvää.

Muistatko, minkä cd:n ostit ensimmäiseksi?
- Muistan. Valitettavasti.

Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä?
- Ihmellisessä puoliristikyyry-istunnassa, joka tällä hetkellä vähentää kipuja jaloista ja selästä. Sit kun tästä nousen, niin se onkin sit toinen tarina...

Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan?
- En mitään! Mulla on vapaata! Wo-hoo! Tai no, on jos on kun olen jostain ihmeellisestä syystä luvannut mun pomolle kuun alussa, että jos yks mun työkaveri on sairaana, niin mä teen sen vuorot tässä kuussa. Toistaiseks menny kaikki vapaapäivät siihen. Mut tänään ei oo tullu soittoa :-). Sen sairasloma loppuu huomenna, että saattaapi soitto tulla...

Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
- Muutama.

Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin : )
- Liikaakin. Viimeisessä oli myymälävaras, joka oli täysin mun armoilla ja mä olin tosi julma sille. Hyvä uni. (Ei mulla mitään angsteja niistä oo tai mitään... ;-))

Aistitko, jos sinua tuijotetaan?
- Joskus.

Ketä kättelit viimeksi?
- En muista. Se oli varmaan joku tutuntuttu, jonka tapasin ekaa kertaa.

Mitä näet kun suljet silmät?
- Enimmäkseen mustaa ja joskus kuvittelen näkeväni punasta ja vihreetä.

Kuinka monet kengät omistat?
- Luntaamatta sanoisin, että ehkä kuudet tai seitsemät.

Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt?
- Varmaan parisataa

Mikä oli päivän paras juttu?
- Sai herätä omia aikojani, pistää Aretha Franklinin Freedomin soimaan ja todeta, että: Vittu, mulla on vapaapäivä eikä töistä ole soitettu vieläkään!

Luokitteletko ihmisiä?
- kyllä, vaikka yritän olla luokittelematta. Lähinnä jaan ihmiset normaaleihin ja epänormaaleihin. Normaaleihin kuuluu about 99% ihmisistä.

Kuinka korkealta katselet maailmaa?
- 159,5cm kengät jalassa pyöreät 160cm

Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä.
- Tietynasteinen naiivius ja idealistisuus on aika vetoavaa.

Mikä oli suurin huolesi lapsena?
- No comments.

Uskotko ihmeisiin?
- Toivoisin uskovani.

Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?
- Viikonloppu. Silloin ollaan suuremmalla todennäköisyydellä töissä ja jos ei olla, niin on joku erityisen painava juttu, jonka parissa menee koko viikonloppu.

Olitko iloinen herätessäsi aamulla?
- Olin :-). Ja olen edelleen.

Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia?
- En.

Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)?
- Epähygienisyys (sihen syyllistyn todella rankkojen työpäivien jälkeen itsekin), tuomitsevuus (jota saatan heikkoina hetkinä kännissä syyllistyä pienimuotoisesti itsekin), phanhajuinen hengitys

Oletko kateellinen muille ihmisille?
- Joskus

Oletko ollut kirpparilla myymässä?
- En

Koska eletään elämän parasta aikaa?
- Kun ollaan onnellisia.

Kuinka monta serkkua sinulla on?
- 8, ja serkulla yks lapsi ja toisella tulossa.

Kirjoitatko päiväkirjaa?
- Joo

Mikä muistuttaa viime kesästä?
- Viime kesästä. En tiedä tiedä mitä tein viime kesänä ;-). Olin kai töissä.

Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia?
- No varmastin ainakin useimmat. Ise en usko olevani kovinkaan monelle.

Kuvaile hiustesi luonnollista väriä.
- Maantie.

Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi?
- Talvikin

Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana?
- En

Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta?
- Ei ole, mutta kyllä varmasti useimmiten.

Osaatko keittää riisiä?
- Osaan.