IRC-Galleria

Irc-galleria taitaa olla sinun paras ystäväsi? Tutustu oikeassa elämässä ihmisiin niin huomaat että se on kivempaa kuin kommentointi Galtsus. Tämän testin tarjosi http://www.jihaa.fi/galleria/

Laita musiikkiohjelmasi shufflelle ja vastaa kysymyksiin tulevien biisien nimillä.
Haasta sitten viisi ystävääsi!

---

Missä asut: The moment I said it

Kuvaile ensirakkauttasi: Requiem/Lacrimosa

Mikä on haasteesi: Cherry lips

Ketkä ovat ystäviäsi: Karman laina

Kuvaile ulkonäköäsi: Nuku pommiin (<- LOL todellakin)

Mitä teit viime yönä: Fantasiaa

Mikä on elämäsi tavoite: Innocence

Milloin harrastat seksiä: Candlelight

Miten haluat kuolla: Welcome home (sanitarium)

Mitä sanot vanhemmillesi: Beautiful world

Missä vietät aikaasi: Somewhere over the rainbow

Mitä ajattelet yhteiskunnasta: Whiskey in the jar

Kuvaile viimeisintä sydänsuruasi: Bon voyage (<-jepjep)

Mikä on selityksesi kaikelle: Nuoruustango

Mitä ajattelet perjantaisin: Leskiäidin tyttäret

Mihin kysymyksiin elämästä et ole saanut vastauksia: Yes sir, I can boogie

Mikä on lempivärisi: Si, la vie est un cadeau

Mikä on neuvosi vähemmän kokeneille: Play dead

Mitä tekisit mieluiten juuri nyt: Inocent eyes

Kuvaile parasta ystävääsi: Valse triste

Mitä on sänkysi alla: Memories are designed to fade

Mikä on ollut suurin saavutuksesi: Declare independence

Mihin menet häämatkalle: Angels

Mitä on TEE NÄMÄ -listallasi: In this world

Missä olisit mieluiten juuri nyt: Silence

En haasta ketään, tehköön kuka tahtoo

Kummasti sitä vaan joskus tajuaa, että on taas hitusen kasvanut aikuisempaan suuntaan. Huomaa, että prioriteetit on muuttuneet ja sitä arvostaa joitain asioita ihan eri lailla. Sinänsä aina tällaisina hetkinä tulee hieman haikea olo, kun joutuu taas tavallaan osan itsestään jättämään taakseen. Mutta on se aika jännittävä olokin kun tajuaa, että edessä avautuu taas ihan uudenlainen horisontti. Tuntuu, että oon nyt (vasta) pääsemässä näistä yleensä teinivuosiin liittyvistä angsti-kapinatunteista. Musta on kasvamassa pikkuhiljaa analyyttinen, vastuunsa kantava yksilö. Eikä edes (ihan äärettömästi) pelota. Tietenkin olo on vähän kuin laskuvarjoillessa, kun hyppää, eikä ikinä voi olla ihan 100% varma mitä tuleman pitää. Mutta sellaistahan se elämä on. Ehkä musta joskus tulee jopa (melkein) aikuinen.

...mukavilta vaikuttavat ihmiset ja alakin on mielenkiintoinen. Aikaiset aamuherätykset vähän tökkii, mutta eiköhän se tästä, kun saan rutiinit kohdilleen. Ei jaksais odottaa, että koulu alkaa kunnolla (ts. tunnit alkaa), kun kaikki vaikuttaa niin mielenkiintoiselta kerrankin.

Tosin kolmen tunnin päiväunien jälkeen ei enää pahemmin väsytä... Töissä oli aamulla kaoottista (15 häkkiä kamaa + sekalaisia), mutta sain henkilökohaisesti purettua 9½, joten eiköhän se ala pikkuhiljaa tasoittua. Ja Koff vei kaikki meidän tyhjät, yli 200 kehikkoa 0,5 litran ja 1,5 litrasia pulloja. Nyt jos ne on edes 3 häkkiä kuivia saaneet purettua, niin töissä saattaa huomenna olla jopa ihan inhimillistä :-)

...jossa mua kuulemma odottaa mm. eiliset hevit purkamatta... Kaaosta siis luvassa. No, eilisen nukkuattimaratonin jälkeen ehkä taas jaksaa.

Eli viime yönä nukuin 16 tuntia ja sitten kävin ostamassa kassillisen vaatteita Jossu-Beiben toimiessa stylistinä. Hyvä, että joku tykkää shoppailusta. Muakaan ei ahdistanut paljon yhtään, kun olin vaan pukukopissa ja Johanna raahas mulle vaatteita sovittettavaksi. Ja kerrankin löytyi myös rintsikoita. Uskomatonta. Ehkä ne on vihdoinkin tajunneet, että isompiakin kuin C-kuppia joutuvat jotkut käyttämään. Löysin yhdet E75, jopa! Kerrankin ihan sopivat. I <3 KappAhl. Ja la mahd. vielä hakemaan lisää. Ihan loistavaa. Johanna saa tästä lähtien olla mun uus virallinen shoppailumaskotti.

Taas on tullu laiminlyötyä ruokahuoltoa, joten nyt täytyy lähtee zippailemaan töihin. En vaan ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen, jaksanko ottaa vähän kamoja mukaan ja mennä Kallioon yöksi ja meenkö pyörällä ja tuun sitten illalla tänne nukkumaan lattialla... Valintoja, valintoja

Reilun 6 tunnin päästä pitää lähtee takas töihin, vaik vasta tulin kotiin. Ei jaksa. Vittu kun menin lupautumaan. Nyt en pääse mun lopuista työvuoroista eroon. 14 vrk ilman vapaata ja Ainakin 5 vielä jäljellä. Nuppi kosahtaa. Angst!

...mutta tarpeeksi tavaraa kuitenkin, että jossain vaiheessa uhkas tulla kiire. Ei olis tullu, jos eräät olis saaneet hoidettua hevistä tulleet roskansa ajoissa pois alta. Mulla meni reilu tunti toisten jälkien siivoamiseen. No, maitokaappi oli onneks piece of cake, joten kuormalle jäi aikaa. Tänään täytyy toivoa, että ne olis saaneet vähän enemmän aikaiseks (kun ei ole pääkassan laskua tai veikkaustilitystä) niin vois oikeesti ehtiä sinne pakkaseenkin... Mut nyt suihkuun, syömään ja töihin.