Olen kanssanne, silti olen yksin.
Puhun teille, mutta en kommunikoi.
Välitän teistä, en vain tunne mitään.
Olen aina ajatuksissani, mutten ajattele.
Olen paikalla, mutta silti niin kaukana.
Lapset kärsivät isiensä virheistä sanotaan. Miltä isistä mahtoi tuntua?
Entä lapsenlapsista?
Olenko seonnut päästäni vai olenko kokenut uuden, korkeamman tietouden?
Näkemykseni elämää kohtaan on kirkastunut, mutta samalla supistunut, ihminen syntyy maailmaan vain kuollakseen ja kaikki, mitä sillä välillä tapahtuu on merkityksetöntä. Joten tällä ei ole mitään väliä, miksi siis kirjoitan?
Ehkä kirjoitan siksi että yritän luoda itselleni illuusion siitä, että tekemisilläni olisi jotain merkitystä, siksi että tuntisin kuin minulla olisi jokin tarkoitus.
Surrealistiset sorsat ovat tartuttaneet teennäistä lintuinfluenssaa ympäri ankkalampea, saaden väkiluvun tippumaan alle nollaan. Sillä pari typerämpää eläintä piti tappaa pariin kertaan ennen kuin ne tajusivat kuolla.