Metallica oli upea.
Mutta..muuten keikka ei kyllä vastannut odotuksia. Järjestelyt olivat aika huonot, aikataulut eivät pitäneet, aikaa oli vähän liiankin kanssa. Lämppäreistä ainoa hyvä oli Bullet for my Valentine, muuten olivat nekin melkoisen huonot. Ja niidenkin välissä sai vaan odottaa ja kuunnella radioroskaa. Keikan järjestelyt olis ollu Suomessa kuulemma laittomat, stoppareita oli liian vähän. (näin siis kuulin, en tiedä miten oikeasti on) Huoh.
Ja se ihmisten asenne. Jos olit nainen, ja erehdyit toiseen riviin (kuten minä) niin turpaanhan siitä sai. Nenä auki, ja järkkärit nosti mut Batteryn aikana pois sieltä. Änkesin vielä melko eteen, mutta eturivissä oli loistava natsihenki päällä. Yksikin nuori tyttö tallottiin sinne, eikä kukaan välittänyt siitä mitään.
Metallican näki onneksi vallan hyvin vähän kauempaakin, ja siellä fiiliskin oli vähän tervehenkisempi. Oli ihan hyvä olo, kun ei tarvinnut pelätä niitä hevimiehiä. En olis uskonut, että moinen saa miehistä niin rankkoja piirteitä esille.
One oli aivan upea kappale livenä, se oli mun herkkä hetkeni keikan aikana. Satuin muistamaan, että se on kaverini suosikkikappale, eikä hän päässyt keikalle, joten itkin sitä sitten siellä. Kirk oli niin komea livenä. ;)
En ihan heti lähtisi katsomaan Metallicaa uudestaan Tallinnaan. Tai jos lähtisin, niin ottaisin sen ihan rauhallisesti, jäisin taaemmas, en edes yrittäisi taas eteen.
Vaikka olihan se ihan mahtavaa siellä edessä. Tuntui, että ei luoja, noihin äijiinhän voi melkein koskea!