IRC-Galleria

Niin mihinkäs minä jäinkään..

Varmaankin olimme Zhuhaissa ja päivä oli keskiviikko.

Aamulla lähdettiin tutustumaan hotellin uima-altaaseen. Joko hotellissa ei ollut pahemmin matkalaisia tai sitten kovin ei muuten vain jaksa aamulla tehdä mitään ylimääräistä, mutta montaa ihmistä siellä ei kuitenkaan ollut. Isolla kuntosalilla kai pari ja uimassa yksi tai kaksi. Kiinalaiset eivät näyttäneet miltään supertaivilta uimareilta, sen verran oli pärskettä siinä kauhomisessa mukana.

Uinnin jälkeen aamupalalle joka oli ihan vastaavalla tasolla kuin hotellikin; paljon kaikenlaista syötävää ja mikä oli hieman yllättävää niin melkeinpä samanlaisia ruokia kuin voisi esim. lounaallakin odottaa ravintolasta löytyvän. Pannuissa oli niin erilaisia nuudeliruokia kuin muutakin suolaista. Keskityttiin kuitenkin perinteisiin hedelmiin ja muihin ei niin suolaiseen kuten donitseihin. :)

Tämä masai "opas" odottelikin jo alhaalla kun tultiin syömästä. Puheissa oli, että haluttaisiin mennä ensin New Juan Ming Palace:een, joka oli kai jonkin sortin "pienoismalli" Pekingin kielletystä kaupungista (myöhemmin kyllä selvisi, että ei se ainakaan ihan pieni ollut).

Ajeltiin sitten taksilla ja luulimme sitten, että olemme kyseisellä paikalla ja mentiin sisälle. Näytti hieman erilaiselta kuin kuviteltiin, sisällä oli kaikenlaisia taideteoksia eri aikakausilta ja Zhuhain arkeologiaa yms. yms. paikka sinänsä oli hienolla paikalla ja näkymät ylätasanteelta upeat.

Tämän jälkeen oli jo vähän nälkä ja mentiin johonkin paikalliseen ravintolaan. Ruoka oli melko yksinkertaista, mutta hyvää. Yhden oluen kanssa komen hengen ruoka maksoi kai jotain alle 4 euroa eli ei kovin paha ryöstöhinta.

Jälleen matka jatkui ja tässä vaiheessa kai mekin jo tajusimme, että se ensimmäinen paikka ei ollut se miksi me sitä ensiksi luulimme vaan Zhuhain oma paikallinen museo. Nyt vasta siis pääsimme haluamaamme New Juan Ming Palace:en. En tiedä oli paikka niiden harvojen ulkomaisten turistien suosiossa vai miksi, mutta sisäänpääsy oli minusta paikalliseen hintatasoon nähden aika paljon 100 rmb/hlö eli n. 10 euroa.

Paikassa oli paljon nähtävää, puistomaisia tiloja, kiinalaisia rakennuksia, patsaita kauppiaita, kuvauspaikkoja (olisit voinut saada kuvan keisarin vaatteet päällä), suihkulähteitä jne. jne. Paljon kuvattavaa kuten galleriastakin voi nähdä. Koko paikka oli suunniteltu joko teko tai aidon ison lammen ympärille. Koko paikan kiertämiseen meni ainakin pari tuntia ja siinä helteessä ja auringonpaisteessa se oli paljon. Puiston vieressä oli myös suuri huvittelupaikka, jossa oli erilaisia huvipuistolaitteita ja vesipuisto, näissä emme kuitenkaan käyneet.

Näiden kiertelyiden jälkeen oltiinkin jo aika väsyneitä, joten me lähdimme hotellille vähän lepäilemään (ja minä jälleen vaihtamaan kuivempaa paitaa päälle). Illalla oli tarkoitus jälleen tavata nämä meidän ystävämme ja mennä päivälliselle johonkin iltapaikkaan.

Pikku päikkäreiden (?) jälkeen siis syömään. Paikkana oli hotellin lähellä oleva isompi mereneläviin erikoistunut ravintola. Meille oli varattu pieni kiinalaistyyppinen kabinetti, jossa olimme viidestään. Ruoat ja juomat olivat jälleen loistavat. Tutustuin myös punaviinin ystävänä ihan uuteen viinimaahan; Kiinaan. Ennakko-oletuksista huolimatta viini oli oikein hyvää. Ilta jatkuikin näiden herkkujen, jutustelun yms. muodossa siihen saakka kun oli aika lähteä. Me kiersimme ruokapaikasta jo tutulle rannalle ja kävelimme siellä kiinalaisten joukossa. Mitään erikoista intoa ei ollut lähteä mihinkään, joten jatkettiin vain hitaasti matkaa hotellille ja nukkumaan, olihan jo ihan pimeääkin (rankkaa biletystä siis koko reissun ajan). Torstaina olikin sitten tarkoitus lähteä alkuillasta bussilla Masai mukana kohti Gangzhouta.

Aamulla jälleen vielä kerran uimaan, aamupalalle ja sitten jo eilisiltana sovitulle shoppailukierrokselle. Minä en mitään varsinaisesti ajatellut ostaa koko reissulla, mutta Pinjalla oli vaikka mitä toivelistalla niin tutuilta kuin itseltäänkin. Reissulla oli jälleen mukana Masai ja eilisen illan ruoatkin tarjonnut meidän kiinalainen ystävämme, joka puhui siis todella hyvää englantia eli kauppiaiden kanssa käydyt keskustelutkin kävivät huomattavasti helpommiksi. Kaupoista ei oikein meinannut löytyä mitään. Lopulta yksi käsimatkatavaraksi käyvä laukku vaihtoi omistaa suuren alennuksen ja pienen tinkimisen jälkeen. Ei ehkä mikään huippudiili, mutta ihan hyvä ja Pinjalla oli nyt uusi, hieno brandimerkkinen (Pier Polo) laukku. Kuulimme myös kauppareissun aikana, että tämän ystävämme joku ystävä (Kiinassa on paljon ystäviä ja verkostoja) haluaisi tarjota mielle vielä lounaan ja kyllähän se meillekin kävi. Kaupasta menimme hotellille jo pakkaamaan ja hieman jalkoja lepuuttamaan.

Laukut hotellin säilytykseen, check out, pieni lenkki läheisellä rannalla ja takaisin hotellille odottamaan lounasta. Ystävämme saapui Masain kanssa ja odottelimme siinä yhdessä. Sitten hotellin eteen kaartaa sellainen normimersua n. metrin pidempi auto. Mukavan hymyilevä kiinalaismies sekä hänen tyttärensä (ikää todella vaikea arvata) tulivat ulos. Neljä takapenkille ja kaksi eteen, hyvin mahtui. Sitten merenrantaa pitkin ravintolalle. Jälleen iso ravintola. Nyt meille oli varattu suorastaan jättimäinen kabinetti, josta avautui merinäköala koko seinän mitalta, sillä olihan juuri ulkoseinä pelkkää lasia. Ehdittiin ehkä hieman istahtaa, kun lähdimme vähän alas katselemaan syötävää. Isoissa lasitankeissa oli vaikka mitä merenelävää, elävänä. Annoimme heidän päättää ja valituiksi tuli niin iso hummeri, paljon pieniä suomalaisia järvirapuja muistuttavia rapuja, vähän lahnannäköinen kala ja jotain muuta. Sitten odottelemaan, että nämä poloiset saadaan hengiltä ja pöytään. Pöytänä oli muuten varmasti n. 3 metriä halkaisijaltaan oleva pyöreä pöytä, jonka päällä oli normaali kiinalaistyylinen pyörivä lasinen tarjoilu"juttu".

Ruoka oli aika mahtavaa, harvemmin sellaisiin herkkuihin pääsee käsiksi. Hummeria jossain kermakastiketyylisessä nuudeliyhtälössä, hyvinmaustettuja rapuja jne. jne. jne. ruokalajeja oli vaikka kuinka monta, kiinassa kun on tapana ravintoloissa jättää aina ruokaa, loput otetaan mukaan sellaisissa astioissa. Joka tapauksessa söimme ihan ähkyiksi näitä herkkuja. Lopuksi aterian tarjonnut kiinalainen halusi ottaa meistä vielä yhteiskuvia, joten siinä me sitten poseerattiin hänen tyttärensä ja hänen kanssaan välillä vain minä ja välillä vain Pinja mukana. Tuosta ateriasta olisin voinut kyllä poseerata jo vaikka päällänikin.

Ruoan jälkeen meillä oli vielä vähän aikaa jäljellä, joka kulutettiin lähinnä tylsistyneenä hotellin respan lähellä. Annoimme bussilippujen hankinnan nimittäin Masain harteille, rahat kouraan.. Ulkona oli liian kuuma puuhailla mitään ja kun edessä oli 8 tunnin bussimatka niin mitään ylimääräistä hiostavaa ei oikein viitsinyt edes ajatella.

Lippujenhankkijakin lopulta saapui; Gangzhouhin pikavuoroliput maksoivat euroissa n. 13,5 eli ei paha useamman sadan kilometrin matkasta. Bussiasemalle taksilla ja välittömästi bussiin. Eipä ollut paljon moitittavaa ihan vastaavanlainen bussi kuin olisi varmaan Suomessakin ollut, ilmastointi toimi ja paikat olivat siistit.

Matkalla ei mitään ihmeitä tapahtunut. TV:stä näytettiin kuitenkin elokuvia (kiinalaisia, juonessa pysyi kuitenkin sellaista hömppää) ja niiden välillä tuli jopa mainoksia. Lisäksi bussiemäntä jakoi jotain juotavaa ja naposteltavaan pariin otteeseen. Expressbussit voisivat ottaa siis hieman mallia Kiinasta.

Matkalla oli vain yksi pysähdys jossain matka-asemalla. Hieman kämyinen rekkamiesten paikka jossa ei ensimmäisenä tulisi mieleen mennä syömään ravintolan puolelle. Hieman muistojakin sain, kun napsaisin isosta hämähäkistä kuvan aseman valvontakameran vieressä. Niin ja olimme melko varmasti niitä todella harvoja turisteja, jotka ovat koskaan kyseisellä paikalla pysähtyneet ja varmasti vieläkin harvempi ellei ensimmäisiä suomalaisia. :)

Matka siis alkoi joskus viideltä ja Gangzhouhin pääsimme vasta yhden aikoihin. Paikallisella asemalla bussin ovet auki ja me ulos. Otimme laukut kuitteja vastaan ruumasta ja yht' äkkiä oli ympärillä varmaan viisi kiinalaista, joista ketään emme olleet aikaisemmin nähneet. Nämä ottivat meidän laukut kantoon ja ohjasivat isolle autolle. Olimme aika hölmistyneitä. Ei kättelyitä ei tervehdyksiä ja Masaikaan ei mitään meille kääntänyt tai edes yrittänyt. 5 minuuttia niin olimme jonkin hienon hotellin edessä, laukut jatkoivat matkaa sisälle ja me seurasimme. Meille hotellin avainkortti kouraan ja kiinalaiset huiskuttivat hotellihuoneen edessä ja lähtivät, jäimme siihen Masain kanssa huuli pyöreinä laukkujen viereen seisomaan. Nämä olivat nyt jälleen olleet uusia kiinalaisia ystäviä. Yritimme Masailta kysellä milloin huomenna näemme, hän puhui aamupalalle menosta ja kello kymmenestä. Minä vielä varmistin, että siis huomenna kymmeneltä ja menisimme siis tällä isolla porukalla syömään. Hän vaan vastasi jotain okei, okei..mikä kiinaksi tarkoitti tällä reissulla yleensä: "En tiedä mitään, mutta ehkä kysely loppuu jos vaan hymyilen, nyökyttelen ja sanon okei.." Sain kuitenkin mielestäni varmuuden ja meni lähdimme omaan huoneeseemme. Huoneessa oli pöytä täynnä snacksejä sekä kylmää olutta. Yhdet oluet huiviin ja vähän snacksejä, väsytti niin paljon, että laitoimme vain kellon herättämään 09:15, että ehdimme sinne aamupalalle. Kello oli jo jotain kahden kieppeillä yöllä, joten uni tuli pian.

Perjantaina aamulla herämisimme sitten ovikelloon joka soi toistuvasti, kello oli n. 09:06..

* * *

Jatkuu taas myöhemmin tuosta perjantaista..

* * *