IRC-Galleria

(Lainaus sivulta: http://hiki.pedia.ws/wiki/Pokeri )

Pokeri
Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuuluisia korottajia: Rekku, Murre, Platon, Musti sekä pari statistia (ja yksi naispelaaja, mutta muut eivät tiedä sitä).Pokeri on peli, jossa on mahdotonta voittaa, vaikka kävisi kuinka hyvä tuuri. Aina löytyy pöydästä, joku joka kaiken todennäköisyyden vastaisesti vetää paremman käden. Se perustuu ns. äärettömien kalojen lakiin, jonka mukaan mitä todennäköisempi voitto on, sitä varmempi on häviö, koska huonojen pelaajien määrä kasvaa potenssissa per prosenttiyksikkö. Lakia voi huijata (kuten muitakin fysiikan lakeja) vetämällä kunnon kännit ennen kuin alkaa pelata ja pelaamalla pöydissä, joissa panokset ovat erittäin kovat.

Sisällysluettelo [piilota]
1 Säännöt
1.1 Tavallisia käsiä
1.2 Panokset
2 Ohjeita
3 Katso mikä käsi!
4 Katso myös


[muokkaa] Säännöt
Pelin aluksi yksi mies (aivan, mies, sillä naiset eivät saa pelata pokeria) ottaa 55 kortin pakan (jokerit ovat joka pelissä mukana) ja järjestää kortit haluamallaan tavalla. Tätä kutsutaan "sekoittamiseksi". Jakaja jakaa tämän jälkeen kortit pelaajille, mikäli jakajan vasemmalla puolella istuvan pelaajan on sokea. Sokeat pelaajat maksavat sokkopanoksia, aina haluamansa summan verran. Jos sokea ei näe, missä hänen muovinpalasensa sijaitsevat, voi jakaja auttaa häntä siirtämällä joka ikisen muovipalikan sokean eteen. Jakajalla on myös oikeus laittaa sokean kortit oikein päin, jos hänestä tuntuu, että sokea aikoo huijata piilottamalla ässiä ja muita kortteja pöydän alle. Jaettujen korttien määrä riippuu pelattavasta pelistä, mutta niitä voi tulla nollasta seitsemään. Näistä korteista pelaaja kasaa "käden", mikäli hänellä ei sellaista tullessaan ollut.

Tässä vaiheessa pelaajat toteavat, että jaettu käsi on hyvä, tai sitten he yrittävät huijata. Mikäli pelaaja jää kiinni huijauksesta, hänet vaihdetaan toiseen. Mikäli jakaja jää kiinni huijauksesta, pelaajat ovat nähneet väärin. Kun pelaajat ovat huijanneet tarpeeksi jäämättä kiinni, he yleensä luovuttavat korttinsa ("foldaavat"), repivät ne kahtia ja heittävät takkaan. Toinen mahdollisuus on, että pelaajat aloittavat loogista päättelykykyä vaativan kamppailun pelimekaniikkaa vastaan. Mikäli pelaaja häviää tämän kamppailun (niin kuin yleensä häviää), hänet julistetaan henkilökohtaiseen konkurssiin. Tämän jälkeen hän menee kotiinsa ja katsoo nöyryyttävää mokaansa videolta elämänsä loppuun asti. Mikäli pelaaja kukistaa pelimekaniikan ja selviää täysjärkisenä, hän saa palkinnoksi muovinpaloja, joita voi käyttää vaikka maitolasin alustana. Tavallista kuitenkin on, että palaset menetetään seuraavassa pelissä.

[muokkaa] Tavallisia käsiä
Kuninkaalliset vitoset – Tämä on arvokkain käsi, sillä todennäköisyys tällaiselle yhdistelmälle on pieni. Kaikki kortit ovat samaa maata ja numeroa: Q♦ Q♦ Q♦ Q♦ Q♦
Viitossuora – Kaikki kortit ovat samaa numeroa, joskaan ei samaa maata: K♦ K♥ K♣ K♠ K♦
Seitsikko – Käsi koostuu tasan seitsemästä kortista: Jok 8♠ 9♠ K♦ A♣ 10♣ 3♥
Outokäsi – Kädessä on yksi tai useampi arvelluttava kortti: 5♠ 10♣ 12♪ X♥ A♦
Epäväri – Kaikki kortit ovat eri värisiä: K♣ 3♥ 1♠ Π♦ 8♦
Täys' ownaus -käsi – Käsi sisältää numerot 1, 3, 3 ja 7 maasta riippumatta: 1♠ 3♣ 3♦ 7♠ A♥
Shakki – Kortit muodostavat sääntöjen mukaisen shakkisiirron: ♘♦ A♥ 3♣ A♣ 5♦
Suora – Kädessä olevien korttien kuviot muodostuvat ainoastaan suorista viivoista: 1♥ 4♠ 7♦ K♥ A♠
[muokkaa] Panokset
Tavallisesti ihmiset asettavat panokseksi talonsa tai syntymättömän lapsensa. Tavallista on kuitenkin ensin pantata esimerkiksi mummo tai naapurin auto panttilainaamossa, jolloin panokseksi voi asettaa muovipaloja. Myös vaimoja on vaihtunut pokeripöydissä – ihan pelimekaniikan(kin) takia. Esihistoriallisella ajalla kun naiset vielä saivat pelata, he saattoivat joskus asettaa panokseksi kunniansa ja maineensa. Nykyään useat miespelaajat ovat yrittäneet samaa, mutta heidät on poistettu pöydästä, ennen kuin he ovat ehtineet ottaa maineensa esiin.

[muokkaa] Ohjeita
Kun sinulla on ässäpari, hae nopeasti paljon lisää viinaa ja juo ne kaikki. Tällä välin muut katsovat, että olet luovuttanut korttisi ajan takia, ja kun tajuat sen, olet jo kunnon kännissä eikä se harmita. Tulee halvemmaksi kuin ruveta typerästi korottamaan.
Kun sinulla on kuningaspari, katso ensin, jos joku lähtee pöydästä hakemaan lisää viinaa. Jos lähtee, se tarkoittaa, että hänellä on ässäpari ja silloin sinun kannattaa korottaa, koska kuninkaat voittavat aina ässät. Muussa tapauksessa heitä käsi pois ja odota parempaa.
Jos kuitenkin kaiken strategian vastaisesti pelaat selvin päin, sinun kannattaa samalla katsoa elokuvaa Rakeback Mountain ja heittää koko ajan korttisi pois, olivatpa ne miten hyviä tahansa. Luulet häviäväsi varmasti, mutta joka kuukauden alussa saat lohdutuspalkinnon, jonka turvin voit jatkaa pelaamista.
Jos joskus saat neloset, vastustajalla on silloin värisuora. Kannattaa kuitenkin korottaa, koska tästä Jeesus on säätänyt lain, jonka mukaan saat pelinjärjestäjältä bonuksena ilmaiset viisi kalaa ja kaksi paistia. Näin suurta pokerivoittoa ei muuten ole mahdollista saavuttaa.

Valtioneuvoston asettama rahapelityöryhmä on valmis kieltämään nettipokerin pelaamisen Suomessa. Tämä on huono uutinen suomalaisille pokerinharrastajille. Jos Matti Ahteen johtama työryhmä saa tahtonsa läpi, voi pokeriharrastus olla suomalaisille historiaa. Käy allekirjoittamassa adressi ja laita sana kiertämään!

Adressi löytyy osoitteesta:

http://www.adressit.com/nettipokeri

http://www.youtube.com/watch?v=oGE-f1s9XMc

http://www.youtube.com/watch?v=rD7jO9KlE3g

Yhdessä tilatussa CD:ssä oli kotelo sisältä ihan säpäleinä ja valitin asiasta asiakaspalveluun.

No sieltä tuli ihan nopeasti vastaus, että lähettävät uudet, kunhan ilmoitan, että oliko kotelo ihan normaalimallia eli kirkas. Lyhyt vastaus takaisin ja pyyntö, että laittakaa pari ylimääräistä, koska nykyinen kirjekuoripostitus naarmuttaa levyjä ja niitä aikaisempiakin voi sitten korjailla näillä uusilla. Vastaus:

"Hei!

Olemme nytten rekisteröineet teille uudet kannet.

Ystävällisin terveisin,
Annika
CDON asiakaspalvelu"

Rekisteröineet? Hmmm..
Olikohan tämä nyt joku virtuaalinen korjaus, mikä pitää ladata heidän kotisivuiltaan? :)

http://bdcomics.bdgamers.net/wp-content/uploads/2006/04/dilbert.jpg

Tietysti Suomesta:

http://video.google.com/videoplay?docid=-8610362188397291938

http://www.iltalehti.fi/paraspipari/

Ota kuva piparista ja lähetä se heille tai voihan sen kuvan tietenkin laittaa tänne galleriaankin, omalla vastuulla.

*pientä repeilyä näin perjantain aluksi

Sain tälläisen sähköpostin:

* * *
Lähettäjä: Dr.Louis Jones <louisjones21@aim.com>
Lähetetty: 9. syyskuuta 2006 0:44:58
Vastaanottaja: undisclosed-recipients:
Aihe: Reply Back investors wanted

| | | Saapuneet


Greetings to you,my name is Dr. Louis Jones, I am the financial controller to the former Liberian president, Mr.Charles Taylor, who is to be tried in Den Haag, the Netherlands for accusations including involvement in war crimes in Liberia and other neighbouring countries like Sierra Leone.

Before Mr Taylor was apprehended by the United Nation's Security Council, he instructed me to look for a capable investor for his stashed US$120m for a period of 5 years. As a result, I seek someone with reputable business acumen, in return for a 3% (non-negotiable) of the total sum for his/her time and a 10% stake (of the remaining 97%) in the business investment.
The contract can be renewed after five years if the business is viable. If you are prepared to undertake this business for Mr. Taylor, contact me. Otherwise, kindly disregard this proposal and accept my earnest apology.
Please note that for a fair judgement to be passed on Mr Taylor, this transaction must be kept strictly confidential.

Dr.Louis Jones



===================================================================

De informatie in dit bericht is vertrouwelijk en is mogelijk
wettelijk beschermd. De informatie verzonden met dit
e-mail bericht is uitsluitend bestemd voor de geadresseerde.
Gebruik van deze informatie door anderen dan de geadresseerde
is verboden. Openbaarmaking, vermenigvuldiging, verspreiding
en/of verstrekking van deze informatie aan derden is niet
niet in voor de juiste en volledige overbrenging van de inhoud van
een verzonden e-mail, noch voor tijdige ontvangst daarvan.
Deze voetnoot geeft mede aan dat deze e-mail gescand is door .
==================================================================


* * *

Eli mihinkähän listalle olen oikein joutunut. :) Jos joku haluaa osallistua sijoitusbisneksiin niin voi aivan vapaasti käyttää näitä yhteystietoja.

Perjantaina aamulla herämisimme sitten ovikelloon joka soi toistuvasti, kello oli n. 09:06..

* * *

Eli ettei aivan unohdu tuo loppureissu niin pitänee sekin jatkaa loppuun. Nyt en kylläkään ajatellut aivan yhtä laajasti kertoilla kuin noissa aikaisemmissa, ei jaksa. :)

* * *

Eli herättiin siihen pimputukseen, menin avaamaan ja tämä Masai siellä tapitti vastaan ulkovaatteet päällä. Sen verran sen englannista tajusin, että meidän olisi pitänyt olla aamupalalla jo kai viimeistään ysiltä. Se ei siis ollut tajunnut mitään niistä edellisen illan kyselyistäni. Sanoin, että eiköhän kymmenessä minuutissa ehditä alas ja ehdittiin.

Aamupalalla oli pöytä täynnä näitä eilisiä kiinalaisia, kukaan ei tietenkään esitellyt itseään. Tästä lähdettiin odottelemaan aulaan jotain, mikä ei ihan siinä vaiheessa käynyt selväksi. Auto tuli ja sitten istuttiin siellä odottamassa, ei vieläkään oikein varmana tiedetty, että mitä. No sitten tuli joku tyttö, joka ohjattiin meidän autoon. Tämäpä vielä osasi englantia melko hyvin, meillä oli tulkki! :) Tai no se oli firman palveluksessa ja oli käynyt yliopistolla kauppaa yms. lukemassa, joten ymmärsi ja osasi puhua ihan kohtalaisesti, maailman kuitenkin valkeni todella paljon jo hänen avullaankin.

Tämän jälkeen meitä sitten vietiinkin. Kerron nyt todellakin vain lyhyesti. Käytiin tulevan tehtaan tiloissa, ajeltiin kaupungilla, nähtiin tori, firman toimisto, yliopistorakennuksia, hallintorakennuksia ja päädyttiin syömään hienoon paikkaan. Ruoka oli hyvää ja nyt saatiin jo vähän maistaa kiinalaista juomakulttuuriakin. Paikkana oli tällä kertaa paikallisen hotellin kabinetti. Syömästä päästiin hetkeksi hotellille lepäämään ja sen jälkeen taas autolla ajelemaan pitkin kaupunkia.

Muisti pätkii, enkä muista oikein missä käytiin kun niin paljon nähtiin, mutta siis kaupungilla ja muualla joka tapauksessa. Hienoin paikka oli kuitenkin maaseudulla ollut "puisto" Heavenly grotto, jossa oli paljon erilaisia pieniä puroja, kallioita, budhapatsaita, luostari yms. kuvia löytyy galleriasta. Illaksi selvittiin hyvään ravintolaan ja yllätys yllätys kabinettiin. Paikalla oli jälleen porukkaa, joita ei oikein kunnolla tuntenut edes siltä päivältä. Kaikki olivat kuitenkin toistensa ystäviä ja sehän on pääasia. Paikalla oli myös tämän kiinalaistytön opiskelukaveri, joka osasi englantia vieläkin paremmin. Eihän meille käännetty jutuista kuin pieni osa, mutta hauskaa oli. Maljoja kohoteltiin tiuhaan tahtiin, tai ainakin minusta tuntui, että lasi oli koko ajan tyhjä, koska kaikki kiinalaiset halusivat erikseen minun kanssa. En tiedä oliko tässä joku yritys juottaa minua. :) No kiinalaiset hyytyivät kuitenkin ensi, yhden piti lähteä muutaman paukun jälkeen businesstapaamiseen ja tämä meidän Masai -kaveria lähti viemään autonkuljettaja hotellille nukkumaan.

Ilta jatkui mukavaan sävyyn niin juoden, syöden kuin keskustellenkin. Hieman ehkä se juomapuoli kuitenkin hidastui. Yksi kiinalainen oli kylläkin aika kova juomamies ja pysyi hyvin minunkin mukana. Kymmenen yhdentoista aikoihin päätettiin sitten lähteä paikalliseen baariin. Se oli vähän sekoitus karaokea ja showta, sillä laulajat olivat vähän kuin vuoronperään samoja tyyppejä ja vetivät biisit tiskin takaa. Käytännössä otettiin enää yhdet ja sitten lähdettiin hotellille nukkumaan.

Seuraavana päivänä minua hieman janotti..oli varmaan kuuma tai jotain. Ulkona ainakin. Aamupalalta lähdettiin sitten suoraan taas nähtävyyksiä katselmaan. Nähtiin joku jokien yhtymäkohta, puistoja, kaupungin vanhin katu jne. jne. Pääsimme myös jälleen jonkin kiinalaisen perhealbumiin, ihan jokaisen perheenjäsen kanssa erikseen ja yhdessä. :) Lisäksi eilisissä "juhlissa" mukana olleen ystävän vaimon vaateliikkeet tulivat tutuksi. Pinja pääsi hiema "ostoksille" niihin, mikään ei kylläkään maksanut mitään eli mukavaa shoppailua. Pinja ei kylläkään näyttänyt niin onnelliseltä, lähinnä hyvin hyvin vaivautuneelta kun eivät huolineet yhtään rahaa.

Meille tarjottiin vielä iltapäivällä yksi hieno ateria, mukana oli jälleen uusia ystäviä. Lopuksi vielä hotellille. Tällä kertaa paluu Guangzhouhin ei suoriutuisi bussilla, kiinalaiset ystävät olivat ostaneet meille sisäiset lentoliput.

Lentäen Guangzhouhin ja taksilla kentältä hotellille. Oli jälleen ihan mukava hotelli. Hieman väsytti joten pikku päikkärit jälleen. Tässä vaiheessa oli kaikki ostokset vielä tekemättä. Piti löytää räätäliä ja taulukauppiasta sun muuta..

Käytiin ostoskeskuksissa, kyseltiin hotellilta (eivät tienneet yhtään mitään, kirjaimellisesti), käveltiin ja käveltiin. Katsottiin kartalta ja päädyttiin metrolla johonkin ihan pimeälle alueelle. Siellä taas käveltiin, hikoiltiin ja tuskastuttiin (ehkä eniten koko matkalta). Meidän turistikartassa ei näkynyt edes 10 metriä leveää kanavaa, hienoa työtä. No taksilla takaisin hotellille. Kyseltiin ruokapaikkaa ja nämä avasivat jonkin katalogin, eivät tienneet vaikka asuivat kaupungissa! Neuvoivat paikan joka oli jo kiinni, kauhea nälkä. Ei löytynyt sopivaa paikkaa läheltä eikä enää jaksanut etsiä, kello oli jotain kymmenen illalla. Mentiin SevenEleveniin ja haettiin nuudeleita ja muuta pientä ja syötiin ne hotellilla, sen jälkeen nukkumaan.

Aamusta heti taksilla paikalle, josta oletettiin, että sieltä saattaisi löytyä jotain kankaisiin yms. liittyvää. Löydettiinkin räätäli ja muutaman apusanan ja Pinjan mukana olevan valmiin puvun avulla saatiin tilattua työ loppuillaksi (enempää aikaa ei olisi ollutkaan). Sitten lähdettiin etsimään taidekatuja. Taksilla ja kävellen jälleen pientä harhailua, mutta katu löytyi. Pikkuliikkeitä oli paljon, mutta sopivia töitä vähän. Sitten päädyttiin yhteen kauppaan, siellä oli "oikeantyylisiä" pari ja päätettiin ostaa. Hintapyyntö kaverilta, minä esitän hinnasta n. 2/3 ja kaveri on, että ok. Halvemmallakin oltaisiin siis päästy, no suomessa samaa ei olisi saanut moninkertaisellakaan hinnalla. Saatiin mukaan kuitenkin vielä pahvinen kotelo, joten edes jotain pientä lisää.. Jälleen takaisin hotellille.

Illaksi sovittuun hotelliin räätäliä odottamaan ja kaveri saapui ihan paikallekin. No sieltä sen pikkuruiseen työskentelyliikkeeseen ja sovitus. Pientä sisäänottoa pukuun tarvittiin. Me mentiin ravintolaan syömään siksi aikaan. Sopiva löytyikin läheltä; viimeisenä Kiinan iltanan Intialaiseen. :) Takaisin putiikkiin, puku sopi hyvin. Kello oli jo aika paljon, joten tyydyttiin hotellihuoneeseen. Aamulla lähtisi lento.

Viimeinen aamu Kiinassa, herätys aikaisin, kamat kasaan, check out, taksi jonka takaluukku ei aukea, uusi taksi, Guangzhoun tyhjillä aamukaduilla ajelua kohti lentokenttää ja saapuminen perille. Kentällä jälleen liput ja laput oikeille ihmisille oikeissa paikoissa ja päästiin jossain vaiheessa koneeseen.

Pitkä lento ilman ihmeitä ja perille aurinkoiseen, mutta "kylmään" Suomeen. :)

Hieno reissu.

* * * * *

Tämä viimeinen pätkä oli siis huomattavan huonosti kerrottu ja edellisiin verrattaen lyhennetty, asiavirheitäkin saattoi olla useampia. Toinen asiantuntija korjatkoon. :)

Niin mihinkäs minä jäinkään..

Varmaankin olimme Zhuhaissa ja päivä oli keskiviikko.

Aamulla lähdettiin tutustumaan hotellin uima-altaaseen. Joko hotellissa ei ollut pahemmin matkalaisia tai sitten kovin ei muuten vain jaksa aamulla tehdä mitään ylimääräistä, mutta montaa ihmistä siellä ei kuitenkaan ollut. Isolla kuntosalilla kai pari ja uimassa yksi tai kaksi. Kiinalaiset eivät näyttäneet miltään supertaivilta uimareilta, sen verran oli pärskettä siinä kauhomisessa mukana.

Uinnin jälkeen aamupalalle joka oli ihan vastaavalla tasolla kuin hotellikin; paljon kaikenlaista syötävää ja mikä oli hieman yllättävää niin melkeinpä samanlaisia ruokia kuin voisi esim. lounaallakin odottaa ravintolasta löytyvän. Pannuissa oli niin erilaisia nuudeliruokia kuin muutakin suolaista. Keskityttiin kuitenkin perinteisiin hedelmiin ja muihin ei niin suolaiseen kuten donitseihin. :)

Tämä masai "opas" odottelikin jo alhaalla kun tultiin syömästä. Puheissa oli, että haluttaisiin mennä ensin New Juan Ming Palace:een, joka oli kai jonkin sortin "pienoismalli" Pekingin kielletystä kaupungista (myöhemmin kyllä selvisi, että ei se ainakaan ihan pieni ollut).

Ajeltiin sitten taksilla ja luulimme sitten, että olemme kyseisellä paikalla ja mentiin sisälle. Näytti hieman erilaiselta kuin kuviteltiin, sisällä oli kaikenlaisia taideteoksia eri aikakausilta ja Zhuhain arkeologiaa yms. yms. paikka sinänsä oli hienolla paikalla ja näkymät ylätasanteelta upeat.

Tämän jälkeen oli jo vähän nälkä ja mentiin johonkin paikalliseen ravintolaan. Ruoka oli melko yksinkertaista, mutta hyvää. Yhden oluen kanssa komen hengen ruoka maksoi kai jotain alle 4 euroa eli ei kovin paha ryöstöhinta.

Jälleen matka jatkui ja tässä vaiheessa kai mekin jo tajusimme, että se ensimmäinen paikka ei ollut se miksi me sitä ensiksi luulimme vaan Zhuhain oma paikallinen museo. Nyt vasta siis pääsimme haluamaamme New Juan Ming Palace:en. En tiedä oli paikka niiden harvojen ulkomaisten turistien suosiossa vai miksi, mutta sisäänpääsy oli minusta paikalliseen hintatasoon nähden aika paljon 100 rmb/hlö eli n. 10 euroa.

Paikassa oli paljon nähtävää, puistomaisia tiloja, kiinalaisia rakennuksia, patsaita kauppiaita, kuvauspaikkoja (olisit voinut saada kuvan keisarin vaatteet päällä), suihkulähteitä jne. jne. Paljon kuvattavaa kuten galleriastakin voi nähdä. Koko paikka oli suunniteltu joko teko tai aidon ison lammen ympärille. Koko paikan kiertämiseen meni ainakin pari tuntia ja siinä helteessä ja auringonpaisteessa se oli paljon. Puiston vieressä oli myös suuri huvittelupaikka, jossa oli erilaisia huvipuistolaitteita ja vesipuisto, näissä emme kuitenkaan käyneet.

Näiden kiertelyiden jälkeen oltiinkin jo aika väsyneitä, joten me lähdimme hotellille vähän lepäilemään (ja minä jälleen vaihtamaan kuivempaa paitaa päälle). Illalla oli tarkoitus jälleen tavata nämä meidän ystävämme ja mennä päivälliselle johonkin iltapaikkaan.

Pikku päikkäreiden (?) jälkeen siis syömään. Paikkana oli hotellin lähellä oleva isompi mereneläviin erikoistunut ravintola. Meille oli varattu pieni kiinalaistyyppinen kabinetti, jossa olimme viidestään. Ruoat ja juomat olivat jälleen loistavat. Tutustuin myös punaviinin ystävänä ihan uuteen viinimaahan; Kiinaan. Ennakko-oletuksista huolimatta viini oli oikein hyvää. Ilta jatkuikin näiden herkkujen, jutustelun yms. muodossa siihen saakka kun oli aika lähteä. Me kiersimme ruokapaikasta jo tutulle rannalle ja kävelimme siellä kiinalaisten joukossa. Mitään erikoista intoa ei ollut lähteä mihinkään, joten jatkettiin vain hitaasti matkaa hotellille ja nukkumaan, olihan jo ihan pimeääkin (rankkaa biletystä siis koko reissun ajan). Torstaina olikin sitten tarkoitus lähteä alkuillasta bussilla Masai mukana kohti Gangzhouta.

Aamulla jälleen vielä kerran uimaan, aamupalalle ja sitten jo eilisiltana sovitulle shoppailukierrokselle. Minä en mitään varsinaisesti ajatellut ostaa koko reissulla, mutta Pinjalla oli vaikka mitä toivelistalla niin tutuilta kuin itseltäänkin. Reissulla oli jälleen mukana Masai ja eilisen illan ruoatkin tarjonnut meidän kiinalainen ystävämme, joka puhui siis todella hyvää englantia eli kauppiaiden kanssa käydyt keskustelutkin kävivät huomattavasti helpommiksi. Kaupoista ei oikein meinannut löytyä mitään. Lopulta yksi käsimatkatavaraksi käyvä laukku vaihtoi omistaa suuren alennuksen ja pienen tinkimisen jälkeen. Ei ehkä mikään huippudiili, mutta ihan hyvä ja Pinjalla oli nyt uusi, hieno brandimerkkinen (Pier Polo) laukku. Kuulimme myös kauppareissun aikana, että tämän ystävämme joku ystävä (Kiinassa on paljon ystäviä ja verkostoja) haluaisi tarjota mielle vielä lounaan ja kyllähän se meillekin kävi. Kaupasta menimme hotellille jo pakkaamaan ja hieman jalkoja lepuuttamaan.

Laukut hotellin säilytykseen, check out, pieni lenkki läheisellä rannalla ja takaisin hotellille odottamaan lounasta. Ystävämme saapui Masain kanssa ja odottelimme siinä yhdessä. Sitten hotellin eteen kaartaa sellainen normimersua n. metrin pidempi auto. Mukavan hymyilevä kiinalaismies sekä hänen tyttärensä (ikää todella vaikea arvata) tulivat ulos. Neljä takapenkille ja kaksi eteen, hyvin mahtui. Sitten merenrantaa pitkin ravintolalle. Jälleen iso ravintola. Nyt meille oli varattu suorastaan jättimäinen kabinetti, josta avautui merinäköala koko seinän mitalta, sillä olihan juuri ulkoseinä pelkkää lasia. Ehdittiin ehkä hieman istahtaa, kun lähdimme vähän alas katselemaan syötävää. Isoissa lasitankeissa oli vaikka mitä merenelävää, elävänä. Annoimme heidän päättää ja valituiksi tuli niin iso hummeri, paljon pieniä suomalaisia järvirapuja muistuttavia rapuja, vähän lahnannäköinen kala ja jotain muuta. Sitten odottelemaan, että nämä poloiset saadaan hengiltä ja pöytään. Pöytänä oli muuten varmasti n. 3 metriä halkaisijaltaan oleva pyöreä pöytä, jonka päällä oli normaali kiinalaistyylinen pyörivä lasinen tarjoilu"juttu".

Ruoka oli aika mahtavaa, harvemmin sellaisiin herkkuihin pääsee käsiksi. Hummeria jossain kermakastiketyylisessä nuudeliyhtälössä, hyvinmaustettuja rapuja jne. jne. jne. ruokalajeja oli vaikka kuinka monta, kiinassa kun on tapana ravintoloissa jättää aina ruokaa, loput otetaan mukaan sellaisissa astioissa. Joka tapauksessa söimme ihan ähkyiksi näitä herkkuja. Lopuksi aterian tarjonnut kiinalainen halusi ottaa meistä vielä yhteiskuvia, joten siinä me sitten poseerattiin hänen tyttärensä ja hänen kanssaan välillä vain minä ja välillä vain Pinja mukana. Tuosta ateriasta olisin voinut kyllä poseerata jo vaikka päällänikin.

Ruoan jälkeen meillä oli vielä vähän aikaa jäljellä, joka kulutettiin lähinnä tylsistyneenä hotellin respan lähellä. Annoimme bussilippujen hankinnan nimittäin Masain harteille, rahat kouraan.. Ulkona oli liian kuuma puuhailla mitään ja kun edessä oli 8 tunnin bussimatka niin mitään ylimääräistä hiostavaa ei oikein viitsinyt edes ajatella.

Lippujenhankkijakin lopulta saapui; Gangzhouhin pikavuoroliput maksoivat euroissa n. 13,5 eli ei paha useamman sadan kilometrin matkasta. Bussiasemalle taksilla ja välittömästi bussiin. Eipä ollut paljon moitittavaa ihan vastaavanlainen bussi kuin olisi varmaan Suomessakin ollut, ilmastointi toimi ja paikat olivat siistit.

Matkalla ei mitään ihmeitä tapahtunut. TV:stä näytettiin kuitenkin elokuvia (kiinalaisia, juonessa pysyi kuitenkin sellaista hömppää) ja niiden välillä tuli jopa mainoksia. Lisäksi bussiemäntä jakoi jotain juotavaa ja naposteltavaan pariin otteeseen. Expressbussit voisivat ottaa siis hieman mallia Kiinasta.

Matkalla oli vain yksi pysähdys jossain matka-asemalla. Hieman kämyinen rekkamiesten paikka jossa ei ensimmäisenä tulisi mieleen mennä syömään ravintolan puolelle. Hieman muistojakin sain, kun napsaisin isosta hämähäkistä kuvan aseman valvontakameran vieressä. Niin ja olimme melko varmasti niitä todella harvoja turisteja, jotka ovat koskaan kyseisellä paikalla pysähtyneet ja varmasti vieläkin harvempi ellei ensimmäisiä suomalaisia. :)

Matka siis alkoi joskus viideltä ja Gangzhouhin pääsimme vasta yhden aikoihin. Paikallisella asemalla bussin ovet auki ja me ulos. Otimme laukut kuitteja vastaan ruumasta ja yht' äkkiä oli ympärillä varmaan viisi kiinalaista, joista ketään emme olleet aikaisemmin nähneet. Nämä ottivat meidän laukut kantoon ja ohjasivat isolle autolle. Olimme aika hölmistyneitä. Ei kättelyitä ei tervehdyksiä ja Masaikaan ei mitään meille kääntänyt tai edes yrittänyt. 5 minuuttia niin olimme jonkin hienon hotellin edessä, laukut jatkoivat matkaa sisälle ja me seurasimme. Meille hotellin avainkortti kouraan ja kiinalaiset huiskuttivat hotellihuoneen edessä ja lähtivät, jäimme siihen Masain kanssa huuli pyöreinä laukkujen viereen seisomaan. Nämä olivat nyt jälleen olleet uusia kiinalaisia ystäviä. Yritimme Masailta kysellä milloin huomenna näemme, hän puhui aamupalalle menosta ja kello kymmenestä. Minä vielä varmistin, että siis huomenna kymmeneltä ja menisimme siis tällä isolla porukalla syömään. Hän vaan vastasi jotain okei, okei..mikä kiinaksi tarkoitti tällä reissulla yleensä: "En tiedä mitään, mutta ehkä kysely loppuu jos vaan hymyilen, nyökyttelen ja sanon okei.." Sain kuitenkin mielestäni varmuuden ja meni lähdimme omaan huoneeseemme. Huoneessa oli pöytä täynnä snacksejä sekä kylmää olutta. Yhdet oluet huiviin ja vähän snacksejä, väsytti niin paljon, että laitoimme vain kellon herättämään 09:15, että ehdimme sinne aamupalalle. Kello oli jo jotain kahden kieppeillä yöllä, joten uni tuli pian.

Perjantaina aamulla herämisimme sitten ovikelloon joka soi toistuvasti, kello oli n. 09:06..

* * *

Jatkuu taas myöhemmin tuosta perjantaista..

* * *