IRC-Galleria

Olen varmaan yli-iso. Kaikkien koiralapsien pitäisi mahtua nukkumaan isäntäväen sängyn alla. Tähän asti se on onnistunut ihan hyvin. Paitsi silloin kun laittoivat sen välillä koko luolaston umpeen ja kaikki yhden lampun johdon maistelun takia.. Ottivat sen johdonkin sitten pois... Mutta asiaan... Menin vielä toissailtana sinne alle, vähän oli ahdasta, mutta pääsimpähän kuitenkin tunkeutumaan. Ei siinä allemenossa niinkään vaan poistulossa. Piti vähän voimalla tunkasta, että siitä kolosta pois pääsi. Sain siinä sitten tikun takamukseeni, tai paremminkin lonkkaani. Yritin sitä nyppäistä pois van se otti ja katkes. Se isoin osa jäi minun nahan alle. Emäntä soitti eläinlääkärin päivystykseen ja käskivät heti aamulla tulla, että otetaan tikku pois. Ja niin sitä mentiin..

Eläinlääkärillä oli ihan kivaa, paljon kavereita, olisin leikkinyt kaikkien kanssa, muttei ne antaneet. Ihmiset on epäsosiaalisia. Kerrankin paljon leikkikavereita niin ei sitten anneta tehä mitään. Epäilen tosin, että se yksi koira oli sokea.. sillä oli jotain vihreää lientä silmissä nimittäin. Just kun aloin viihtyä niin minulle laitettiin rauhottava piikki, alko väsyttää ihan älyttömästi. Kuukahdin sitten emännän jalkoihin. Kun heräsin minulta oli ajeltu karvat lonkasta ja jotain naruja pätkissä siihen oli kans sidottu, roijattu kotiin täkin päälle eikä oltu herätetty etes pissille. (Meni alle, aika noloa.) Olisin ne narut nyppinyt pois, mutta emäntä tunki heti minulle semmosen muovisen tötsän päähän. Se on epämukava, nolo eikä sen kanssa voi kunnolla tonkia ja nuuskia pihalla. Eikä siinä kaikki.. kotona ei mahdu enää liikkumaan, törmäilee joka paikkaan. Kamalan nolo. En tiedä johtuuko niistä naruista vai mistä mutta saan ainakin kaksi kertaa päivään nyt makkaraa. Tosin jotain omituista siinä on. Tunkeevat jonkun ällöpalan sen sisään. Makkara on vaan nielaistava äkkiä, etteivät ota sitä pois joten ei siinä sitten kerkiä lajittelemaan sitä pilaantunutta kohtaakaan pois. Emäntä oli sen tikun ottanut talteen, kuulemma jalopuuta maksaa 5cm 100euroa. Aika kallista..

Aloin eilen harrastaa neulontaa.. sommittelin jo värejä tulevaan luomukseeni. Otin yhden lankakerän luonnonvalkoista, yhden sinistä ja pari kerää keltaista. Ajattelin, että parhaan tuloksen saa ravistelemalla niitä sekaisin sopivassa määrin. Lopputiulos oli luonnollisen näköinne joskin toteutus voi olla se hankalampi osio.. meni nimittäin langat "vähä" solmuun. En jaksanut enää sen kummemmin lankoihin sitten perehtyä, jätin vähä tuonnemmaksi koko suunnittelun viimeistelyn ja otin puikot. Emäntä oli sitonut ne kiinni sukkaan... sitten syttyi idealammppu... sukka! Saamari, meinasi mennä koko hyvä leikkikalu ihan huti taiteellisen luomisvimman keskellä. Piti kuitenkin ottaa ne puikot irti...

Isäntäväki näkyy parhaiten keittiönpöydältä kotiin tullessaan. Iloisesti juttelin ja huutelin ikkunasta ohjeita lätäköiden kiertämiseksi. Eivät muuten tykänneet, itsekeskeisiä ovat. Toinen auttaa niin jo torutaan.. Eikä siinä kaikki.. emäntä ei oikein tykännyt minun käsityöharrastuksestani, vai pitäisikö sanoa tassuharrastukseksi.. Lankoja ei mulle anneta, ei.. neuloppa siinä sitten. Kehui muuten emäntä äitilleen miten söpösti osaan sommitella värejä.. mummo viisaana veuvoi, että noin pienelle pitäisi olla kyllä virkkuukoukku alkajaisiksi, että voi olla puikot vielä liian vaikea pala. Mikähän se on se virkkuukoukku...?

Viikonloppuna oli joku pääsiäinen.. ei muuttanut minun elämääni ollenkaan! Pääsiäistä ei saa syödä, se ainakin tuli selville. Muut vetää suklaamunia, joita minulle ei anneta (yritin ottaa ihan ite, ottivat sen paperinkin pois..) Eikä kukkaa saa maistella myöskään. Tarpeeton juhla..
Perjantaina mentiin isännän siskon porukoitten kanssa mökille.. pitkä matka oli sinne olla möllöttää autossa. Käytin poikaa loppumatkan puruleluna, että sain ajan kulumaan. Perillä oli kamala tuuliainen, joka lennätti lehtiä isoina pöllyinä ja ilta menikin niitä jahdatessa. Olin ihan nuudeli koko yön.. paitsi aamuyöstä, kun tuli hätä. Yritin etsiä ulospääsytietä ja emäntä vaan komenti nukkumaan. (Väitti vielä aamulla, ettei ollut etes herännyt..) Piti sitten pissiä pyyhkeen päälle, en kehannut lattiaillekkaan lörötellä. Pistin asian korvan taakse, että seuravalla kerralla varmistan tuon herätyksen vähän paremmin.

Launataina oli sitten puusavottaa. Se millä ne saa ne isot puut nurin ja pätkiksi pitää kamalan pelottavaa ääntä. Istuin rappusilla koko ajan kun se möriskö murisi. Oli sitten pakko mennä maistelemaan niitä kalikoita. Jätin kalikat sopivasti polulle, ihan etteivät häviä. Siihen ne sitten jäi, kun löysin jonkun kolon, jossa oli joku omituinen haju.. Piti ihan kaivaa minkä maataa irti sain. Olisin varmasti kaivanut sen rapiskon, mikä siellä haisi esille, mutta maa oli liian kovaa, jäi haistelu tasolle loppuaika. Löysin muuten helpomman kohdan kaivaa sitten myöhemmin illalla. Kiljuivat minulle, että "pois tunkiolta prkl.." Onneksi ennätin ottaa, joka kerta jotain ah niin maukasta natustettavaa. Osa oli kuulema viimekesältä, van ette arvaa miten nannaa ne oli. Hyvin säilynyt talven yli ja ah mitkä aromit =)

Illalla käväisin miesten kanssa saunassakin, pikana.. oli vähän kuuma. Ja nälkäkin oli. Raksut maistuu mökillä pahalle, YÖK en syö! Illalla oli onneksi järkätty noutopöytä keittiöön. Makkaraa juuri paistettuna, NAM. Tosin sen tikku oli vähän omituinen siinä, jätin sen pojalle, että saa itselleenkin paistaa vielä toisen makkaran. Mietin vaan miksi ihmiset ei tykkää jos vähän käyn pöydällä hakemassa ruokaa. Mitäs antaavat minulle pahaa ja ite syövät parempaa. Makkarakin oli olevinaan pojan. Multa ei muuten etes palanut kieli.. pystyin ihan hyvin syömään sitten illemmalla jälkkäriksi niitä noutopöydän keksejäkin..

Yöllä oli taas hätä.. tällä kertaa varmistin, että koko lauma herää ja avaa minulle oven ulos. Emäntä oli se, jonka sain sitten hereille ihan kokonaan. Vaati pikkuisen vaan pomppimista sängyllä. Pissitin koko sakin samaan syssyyn, molemmat pojat oli helppo saada pissille, ei tarvinnut kuin reippaasti pomppia päällä nin nousivat.. isäntä oli se hankala rasti. Piti nuolla naama, hyppiä päällä, yritin kaivaakkin, mutta se vaan jatkoi unia. Lopulta päätin, että turhaa työtä pissiköön makuupussiinsa. Kävin kyllä asian tarkistamassa aamulla ihan makarin sisäpuolelta, mutta ihastella täytyy millainen pidättämiskyky ihmisellä voi olla. Onneksi sain olla kaikkien muiden kanssa ulkona, auringonnousut onkin kauniita, en ole ennen niitä päässyt niin seuraamaankaan.

Mökkeilystä olen kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että tätä minä alan harrastaa! Ah mikä vapaus. (mitä nyt ihmiset vähän rajoittaa) saa nukkua isännän vierellä lattialla. Noutopöytä ja ruokaa ulkonakin.. käpyjä ja kalikoita.. Koiran taivas =)

Sunnuntaina tultiin sitten kotia mummolan kautta.. se kissa ei vieläkään tykkää. Yritin taas puhua sille pehmosia.. se vaan murisi... leikkii kovista, kyllä minä joku päivä sen saan vielä leikkimään, en luovuta, en!

Maanantaina mentiin moikkaamaan äippää ja mummoa. Mummo taas rähisi minulle kamalasti ensin. ( Ei kerrota kaikille, mutta meni ihan pisut kintuille, kun säikähdin niin kovasti sen rähähdystä.) Äitin kanssa vedettiin rallia pitkin ja poikin kämppää. Lähdettiin koko lauma sitten Kuhasaloon käppäilemään pitkin metsää. Juostiin äitin ja mummon kanssa kilpaa.. kunpa minustakin tulisi joskus niin nopea. Sitten siellä rääkyi joku outo lintu. Piti aina ihan molemmilla korvilla kuunnella kovasti tarkkaan. Olisin mennyt katsomaan minkälaisesta elukasta sellainen ääni lähtee, muttei niitä näkynyt missään. Eikä sitten saanut etemmäs taaskaan lähteä etsimään. Illan olin tooosi väsynyt, emäntä kävi tökkimässä hereille, pakotettiin ulos vaikka ulkona oltiin koko päivä, ei olisi millään jaksanut.. onneksi ei tehty muuta pihalla kun pissittiin ja pääsi takaisin nukkumaan..

Oltiin emännän kanssa mehtäilemässä. Paljon hajuja ja vielä enemmän käpyjä. Oikee koirien taivas.. josta tulikin mieleeni, että piti katella noita puita taivasta päin. Oli ihan kamalaa välillä nimittäin. Tuuli humisutti puita ja ne näytti ihan siltä, että tulevat sitten kaatumalla niskaan. Piti seurata tilannetta ihan tarkemmin ja tuijottaa niitä latvoja alkaako ne kallistua enemmänkin. Pitkään ootin van ei kaatunukkaan, jouti sitten taas niitä käpyjä jahtaamaan. Jahtasin minä jänistäkin, tai olisi jahdannut jos emäntä olisi antanut niitä jälkiä seurata enemmänkin. Vähäkö ne haisi hyvälle.. Arvatkaas mitä se teki.. aina kun olin menossa johonkin etemmäs se yritti eksyttää minut sinne mettään. Läksi juoksemaan karkuun, pois minun luonta. Jättää nyt toinen noin.. sain onneksi aina kiinni, enkä sitten uskaltanut etes loppuaikana etäs mennäkkään, meni puolet hyvästä nuuskuajasta ihan sen naisen vahtimiseen, ettei vaan häviä minulta.

Löydettiin muuten sen metsikön takaa kiva pelto ja minä löysin puronkin. Kävin vähän rämpimässä siinä. Vesi oli aikamoisen kylmää, mutta hyvin siinä voi kahlailla. Jäi tassun pesut kesken, kun variksen pirulainen tuli rääkymään ihan lähelle puuhun. Haukuin sitä vähän ja se tuli pellolle alas, yritin jahdatakkin sitten sitä. Ensin se meni vähän matkan päähän, van sai sitten kai lopullisesti tarpeekseen ja karkasi kauas. Enkähän minä enää saanut perään lähteä. Olisin kyllä, mutta kun se emäntä.. kutsui luokseen ja just kun olin taas menossa variksen perään lähtipä sitten minua taas pakoon. Olisi siis jättänyt sinne pellolle. Varmana yritti. Sain kyllä sitten kiinni, se juokseen niin hitaasti. Eikä siinä kaikki, kaikesta tästä ihan viattomasta "reviirin laajennuksesta" joutui tulemaan luo ihan vähän väliä. Aina kun löysi jotain kivaa niin jo kuului: "tänne".. tosin sain makupaloja kun menin sen luo. Oli muuten jotain ihan uutta namia. Olisin voinut syödä enemmänkin.

Pesun jälkeen olisin voinut sisälläkin vielä leikkiä. Saivat vaan päähänsä, että sitä oranssia pötkylää pitää niille hakea. Enkä saanut makupaloja jos ei ihan eteen tuonut. Laiskoja, olisivat muutamalla asekeleella saaneet sen haettua. Kertaalleen vein sen petille ja isäntä tuli sitä heti ottamaan pois, kun aloin jäystää. Yritin kovasti murista ja taistella, mutta jäin sitten toiseksi. Tuli kovasti epämiellyttävä keskustelutuokio. Ilkeitä ihmisiä, viskaavat toiselle lelun ja sitten sitä ei saa purra. Eikä etes pitää itsellä. Yrittivät vielä sanoa, ettei se ole lelu.. jos minulle viskataan lattialle jotain sen on minun.. ja se on lelu. Joskus ovat jopa väittäneet ettei kaikki lattialla olevat tavarat kuulu minulle. Tyhmiä nämä ihmiset. Aamulla emäntä otti minun ruokakupin itselleen, kun vähän murisin yhestä purkista. Siihen ruokakuppiin ilmestyi raksujen lisäksi maksalaatikkoa. Kun menin haistelemaan sitä niin se pölli sen purkin. Tosin sekin taisi ilmestyä takaisin myöhemmin tavan raksujen kanssa..

Alahampaat tippuu.. onneksi on kulmahampaat millä näykkiä. Kertakaikkiaan minun kanssa tehdään kivoja juttuja liian vähän. Käytiin metsässä van ihmiset kylmi. Kasvattaisivat turkit, ovat liian kaljuja, ei ihme jos palelee. Nähtiin mukava buudeli matkalla, se vähän murisi, mutta leikittiin kuitenkin. Sitten taas sisälle ja taas suihkuun. Alan kyllästyä tähän pesemiseen. Ravistelin vedet sitten karvoista pojan päälle. Sillä ei ois kastunut muuten kuin jalat. Olisin myöhemmin leikkinyt enemmänkin, van ei kukaan alkanut. Koitin kaikkeni.. näykin ja nipistelin minkä näillä kolohampailla saa aikaiseksi. Kulmahampaalla vähä isäntää kalautin ja se ei tykänny, jouduin arestiin. Kantelin sitten limpparipulloa loppuillan siihen asti, kun emännän kanssa aloin istu-maahan-istu touhun. Antaa makupaloja kun tekee nätisti.. mitäpä sitä ei tekisi ruokansa eteen. Olisin voinut tehdä sitä pidempäänkin, ruokakupissa on aika pahaa ruokaa. EIKÄ MITÄÄN HERKKUJA! Ajattelin eilen, että alan nälkälakkoon ennenkuin tulee jotain namia ruokakuppiin, mutta oli liian nälkä. Oli pakko syyä sitten niitä pahoja raksuja.

Alaetuleuasta loppuu kohta hampaat. Niitä jää leluihin kiinni. Onkohan lelut vahvempia kuin minä. Istuskelin ja tuijotin palloa aika pitkään, kun se varasti minulta leegon suoraan suusta. Emäntä sitten otti sen hampaan itselleen. Ajattelin, että olisi minulle laitettu, van ei se nainen kuule mitään.. hypin vastekkin.. ihan tosissaan ja mahdollisimman korkealle, mutta ei niin ei... pomppimisesta ei näymä tykätä. Enkä saanut etes hammastani takaisin..

Aamulla miesväki karkasi, Jarin kanssa olisin lähtenyt katsomaan mitä se tekee töissä. Kerkesin jo rappukäytävässä kerroksen alemmas, kun se kääntyi takaisin ja minun piti mennä katsomaan mitä siltä unohtui. Sitten jäinkin jumiin sisälle.. Huomenna olen nopeampi ja menen ulos asti. Jani meni kans kouluun van tuo koulu sana saa jo kylmiä väreitä aikaiseksi niin en etes yrittänyt mukaan. Mikäli osaan tulkita yhtään pojan puheita koulu on jotain ällöttävää ja inhottavaa, joten en viitsi testata. Minusta koulutus taas on kivaa, saa paaaljon makupaloja :D ehkei sitten koulussa pojalle anneta niitä..

Kun koko miesväki oli karannut minulta, oli sen verran ikävä, että kaivauduin emännän peiton alle nukkumaan. Ihan kylkeen kiinni.. sitten iski suonenvedolla ja piti venytellä, kuono meni sen kainaloon ja se heräsi.. se siitä mukavasta yhteisnukkumisesta. Olin kyllä sitä mieltä että olisi joutanut vielä vähän nukkumaan, oli niin mukavan lämmintä. Raahasi minut mokoma ulos. Sitten heti kun alkoi tulla isoja valkeita juttuja taivaalta ja olisin niitä ottanut kiinni niin taas piti lähteä toiseen suuntaan mihin olisin halunnut. Sisälle nimittäin. Ja sinne ne minut sitten jätti.. emäntäkin. Tosin vertailussa emännän lähtemiset on paljon mukavampia kuin miesten. Se älyää sentäs jättää lelujen sisälle makupaloja ja antaa jotain mukavaa purtavaa vielä lähtiessään. Tosin makupalojen etsimisessä tulee aina kiire, että ennättää etsiä kaikki mitä on piilotettu ennenkuin tulevat taas takaisin. Eilenkin oli yksi jäänyt syömättä ja sain sen vasta tänä aamuna. Määrällisesti tältä päivältä sitten taitaa jäädä yksi saamatta.


Makupalat loppui tänään kesken.. Järkkäsin tässä päivän aikana ittelleni kaikkea "pientäkivaa".. kerta jättivät yksin ja ilman herkkuja. Poika oli jättänyt semmoset "päässäpidettävätmihinseainapuhuu" sopivasti pöydän laidalle. Yritin kuunnella mitä sieltä kuuluu... pelkkää hiljaisuutta. Aukaisin sitten sen "tötsänjokaonkorvaavasten" vähän paremmin, tein saman molemmille puolille. Van ei auttanut, yhtä hiljaista. Unohdin koko rautalankakasan, söin vaan ne pehmusteet. Minulle jäi vielä nälkä ja emännän käsilaukku suorastaan kutsui katsastamaan mitä sen sisällä on. Ei ainakaan mitään syötäväksi kelpaavaa. Pureskelin kuitenkin pahimpaan nälkääni sen kynän. Varmuudenvuoksi.. jos ei mitään muuta enää tarjota vaikka. Puolet petäjäistä niinsanotusti. En kyllä ole varman mistä puulajista ko. kynä oli tehty. Melko mauton kuitenkin, viime viikolla mustekynästä lähti enemmän makua... luulisin. Ajattelin kuluttaa aikaani lenkillä, otin kaulapannan ja hihnan tai oikeammin kaikki tarvikkeet mitä oli eteisessä.. en vaan saanut paikoilleen, eikä kukaan avannut oveakaan. Kokeilin sitten joutessani ne kengät eteisestä. Isännän kengät, emännän kengät, pojan kengät.. jokaisen kävin läpi. Ei yhtään sopivaa.. minulle ei taideta valmistaa oikeaa kokoa. Ilmankos joutuu kengittä aina lenkillekkin.. Jätin ne sitten sikseen, pitkin eteisen lattiaa kerta eivät sopineet.. Revin vielä vähän papereita.. joutessani, aikani kuluksi. Sitä vaan ihmettelen kun toruivat heti kun tulivat kotiin, ite jättivät ihan yksin, olisivat olleet kaverina kotona. Mistä hemmetistä sitä tietää mikä niille niin tärkeetä on..

Ikeniä kutittaa vieläkin ja yritän hangata niitä vaikka millä. Eiliset ei auttaneet, yritän keksiä kaikkea uutta. Päätin, että kaikki mitä on lattiatasossa on tarkoitettu varmaan hoitamaan tätä ikävää kutinaa. Osa jutuista taivaa vaan olla lattialla vahingossa... kun ottaavat ne minulta pois. Sukat voisi toimia hyvinkin jos niitä saisi tarpeeksi testata. Patteria ei kannata käyttää se on aika kova ko. tarkoitukseen ja vähän liian lämminkin. Isännän rinkassa kiinni oleva istuinalunen oli oikein hyvä. Emännän pelargoonian alut maistuivat mukavalle, mutta niistä taitaa tulla isomman laatuinen sota jos enemmälti käytän. Olen käynyt napsimassa oksia yksitellen ja kantanut petiini... kuulemma niistä pitää ottaa keväällä pistokkaita. Odottelen milloin ne juurtuu.. Olisi kasvustoa omasta takaa kaluttavaksi ja kukkaispeti =)

Minulta tippuu hampaat ja kutittaa kamalasti. Olen koittanut hangata ikeniä sohvalla, kananmunankennolla, parvekkeen kaiteella, kenkätelineellä ja keittiön penkillä.. ei auttanut. Puruluuta on hankala syödä ja etuhampailla ei voi näkertää mitään, namit on haukottava tai yritettävä nuolla kädestä. Hampaat suussa on niin paljon helpompaa, saa nipistettyä ihmisiäkin paremmin jos ne ei huomaa. Onneksi on vielä takahampaat, voi niitä nahkatikkuja etes kaluta.

Viikonloppuna pojan mummolassa sain sitten kissalta turpiin. Vähä vaan olisin halunnut leikkiä van ei se halunnut. Raapaisi nenään, että piti ulista..Tyhmä elukka! Sattui vielä rappusilla vastaan, kun oltiin menossa ulos ja ajattelin, ettei se ällöpallo toista kertaa kyllä minulle jelhistele, joten otin ja ajoin se sitten puuhun. Pysyköön siellä sitten kerran ei leiki.
Nakkitätin kissa alkaa kans ujuttautua koko ajan lähemmäksi, sen kanssa voisi vaikka leikkiäkkin. Ollaan juteltu, en kyllä siitä murinasta ota selvää, van haukun parhaani mukaan takaisin minkä murinoitten väliin kerkiän. Sen nakkitätin toinen kissa on yhtä tuhma kuin mummolan kissa, sekin veti vekin nenään heti, kun sisälle päästiin. Ajan senkin sitten ulkona puuhun, oottakoon vaan.

Eilen oli paljon pieniä ihmisiä mukavan näköisten risujen kanssa meillä. Hakkasivat niillä minun ihmisiä. Yritin kyllä puollustaa ja ottaa niitä pois, mutta oletettavasti nämä tykkäävät, kun niitä hakataan.. antoivat pikkuihmisille vielä suklaata. Sitä ei minulle sitten taaskana riittänyt. Ovat ne lapset niin poropeukaloita, että tiputtelivat lattialle paloja ja minä kilttinä tyttönä mielellään sitten siivosin. Muutenkin oli ihan ok päivä, annoin leikata kaikki kynnetkin, olen saanut tyhmät ihmiset nääs käpälän ympärille. Kun kiemurtelen ne ei leikkaa ja alkaavat syöttää makupaloja (maistuvat vähä samoilta raksuilta mitä on aina ruokakupissa) sitten annan leikata kynsiä ja kiemurtelen lisää ja taas saa namia :D toimii loistavasti.. ja saa paljon herkkuja. Itseasiassa kynsiä voisi olla enemmänkin =)

Eilen oli kylässä vieraita, maistelin niitä ja yritin saada leikkimäänkin. Onkohan ihmiset oikeesti sitä mieltä, että pieni pureminen on muka pahasta. Epäilivät että on vesikauhu sen keskiviikoisen rabiesrokotuksen jäljiltä. Itse olen sitä mieltä, että jos kerran ei muuten huomata niin pieni näykkäisy toimii ainakin. Heti huomaavat :D

Aamulla leikin kilttiä ja silti en saa olla sängyssä. Tosin kun sain ihmiset sieltä pois makasin emännän sylissä pitkään ja kääntelin vain sopivasti itseäni, että rapsutti sieltä mistä kutitti. Oikein mainio rapsutuskone, sopivat kynnet. Jotain omituista siinä rapsutuksessa tosin on. Aina kun rinnuksesta rapsuttaa, niin silmät alkaa mennä kiinni, joskus vielä kaataa selälleen. Menee varmaan hermosto jotenkin sekaisin. Se ilo tosin loppui, kun emäntä kattoi kelloa ja sille tuli kiire. Ei kerennyt etes siivoomaan, joten ajattelin vähän auttaa. Aika työlästä etten sanoisi. Ensin piti siivota pöydän alus, maistui kyllä hyvälle mitä löyty, en ole sen kummemmin viittinyt roskiin viedä, helpompi syödä. Toiseksi olisin siivonnut pöydän päältä, oli sielläkin murusia pojan aamupalan jäljiltä, van ei minun kuulemma tarvia. Olisin kyllä voinut.... Siirryin luuttuiluun, mutta luuttuja oli ihan liian vähän. Pitää kuitenkin olla useampiakin eri tarpeisiin. Ei yhdellä pärjää, ei. Otin ja monistin sen yhden sitten useammaksi, ...siinä joutessani. Luutun koko on vaan vielä vähä hämärä käsite minulle. Taisi mennä pikkusen liian pieniksi, mutta tulipahan satakertanen määrä ainakin. Van ei haitannut sinänsä, vaikkei tullutkaa luuttuamisesta yhtään mitään, kun tuli pikkuvieraita ja se täti jokaainaantaaniilläjääkaapistanakintaimakkaraa :D Aloin pitää kilttinä koirana vieraille seuraa ja vahtia niitä lapsia :)

Minut jätetään heitteille, eilen tää alko ja tänään taas. Eikä kukaan tule auttamaan vaikka kävin parvekkeella ulisemassa. (Joku jätti lähtiessään oven auki...) Makea auttaa masennukseen, onneksi oli keittiönpöydällä sokeria. Piti tiputtaa alas, että purkki aukesi. Kilahti muuten jännästi tippuessaan lattialle. Pöllivät tosin nekin, kun tulivat kotia. Se nainen kiukkusi muille, kun miehet jättäneet sen astian pöydälle. Toiset niin kiltisti ajatelleet etten masennu. Miehet on siis mukavampia.

Taas vietiin autolla tökittäväksi, täti on tosin kiva kun siellä aina kaikkea kivaa herkkupuolta kuitenkin tarjolla siinä pöydällä. En kerennyt vastustamaan sitä piikkiä kun olisivat varmaan vieneet sillä aikaa herkut pois.

Viikonloput osaa olla sitten rasittavia, taas vietiin kun päätöntä sikaa. Oltiin vähän siellä täällä ja jonkun verran tuollakin. Sunnuntaina käytiin moikkailemassa pikkuihmisiä... ne on jonkun verran yksinkertaisia näymä. Eivät älynneet antaa minulle omaa luumua niin katsastin ekana kuka on helpoin nakki, aikani tuijotin van ei älynnyt antaa sitä hetelmää mulle. Silmiä säästääkseni otin sitten oikeuden omiin tassuihini tai paremmin sanottuna hampaisiini ja nappasin sen luumun sitten sen enempiä kyselemättä, olisi varmaan mennyt seuraavaan päivään sekin herkun saanti. Yrittivät sitten senkin kiskoa pois suusta, ennätin syödä sen pehmeän osan, joutikin se kova kiven oloinen juttu, maistuikin pahalle.

Toinen paikka oli mukava, vedettiin Jekun kanssa pikkuinen ruletti siinä pihamaalla. Painittiin ja oltiin vähä hippasilla. Keppiä en kerkiä hakemaan ennen Jekkua eikä se anna sitä sitten etes haistella. Söin joutessani siinä sitten semmosia ruskeita rapisevia maasta. Ne on varmaan eläviä vielä mahassakin joutui syömään ne monta kertaa kun tulivat aina masusta takas. Kestivät ne sitten lopulta mahassa, kun älysin juoda lätäköstä vettä.

Eilen testasin lenkillä miten kovaa pääsee hihnassa... tai olisin kokeillut van se nainen ei päässyt perässä ja pysähteli ihan koko ajan. Ei minua haitannut jos pikkusen hengitys pihisee, mitäs laittaavat kaulapannan, että painaa heti kurkkua jos vähän vetää hihnassa. Kyllä kesti iäisyyden päästä lenkiltä kotia moisilla stopeilla koko ajan. Kilometri ja tunti... on siinä kans lenkkeilijät.

Ai niin vihannekset on kuulemma terveellisiä, ovat vaan saatavissa perin hankalassa paikassa ikkunalaudalla...