IRC-Galleria

Joskus kun on kävellyt pitkän ja uuvuttavan matkan, eikä enää millään tahtoisi jaksaa, muistaakin äkkiä, miksi on pakko jatkaa matkaa. Silloin kun on oikein yksin, eikä enää millään tahtoisi kestää, muistaa taas, on pakko kestää. Ne on vähän niinkuin taivaallinen Isä, ihan siinä ne on koko ajan, vaikkei niitä aina näe. Mutta kyllä ne siinä on, ihan lähellä. Ne kuuntelee aina kun on paha olla tai kiukuttaa. Ne on aina vierellä kun itkettää, kun on surullinen. Ne katsoo niin kauniisti lempeillä silmillä, ei koskaan tuomitse, ei koskaan jätä arvostamatta yhtään hetkeä. Joskus ne on vierellä ihan muuten vaan, jos vaan tahtoo jonkun vierelleen. Ne on siinä jakamassa ilon, onnen ja surun. Ihan kaiken. Mutta niistä pitää pitää hyvä huoli ja lujaa kiinni. Antaa heille se sama, minkä heiltä ottaa. Niitä pitää vaalia ja rakastaa.
Ne on ystäviä.