Viikko sitten viikonloppuna oltiin Wirkkala Country & Western- tapahtumassa joka järjestettiin ekaa kertaa ikinä. Mentiin Kiltalaisten kanssa töihin, muut aktiviteettipisteisiin ja minä olin vain Portto, ensin nimikkeellä Pia The Portto ja myöhemmin nimellä Dolly The Maneater. Se oli hienoa! Hiekkakuoppaan rakennettiin kylä, jossa minä asuin ihan autenttisessa teltassa, puisessa käsin tehdyssä sängyssä kaminan vieressä ja aseiden yläpuolella. Pojat olivat seurana, ensin Enska ja Pikku-Valtteri ja sitten Enska, Pikku-Valtteri, Ile, Völli ja kurtsa nukkui teltan vieressä mun autossa. Paikalle oli väsätty saluuna, näytöslava ja triljoona aktivitettipistettä, joissa ihmiset saivat ratsastaa, ampua, käyttää ruoskaa ja lassoa, ampua jousipyssyllä, huuhtoa kultaa jne jne.. Iltaisin soittivat bändit, joista kaukaisimmat olivat amerikasta asti. - Ihan mieletöntä settiä. Dallas Wayne sai minut itkemään, Jussi Syren & The Grounbrakers nauramaan ja tanssimaan villisti Sylvin kanssa ja Erik Hokkaneen bändeineen muutti minut yön synkkinä hetkinä mustalaisnaiseksi ( vähän tanssittiin Enskan kanssa ja varastettiin koko show)... Ratsastin myös Rodeohärällä, kuten kuvissa näkyy ja hajotin korsettini. Onneksi se on videolla. Tavattiin ihan mielettömiä alan harrastajia ja jos en ennen ollut villistä lännestä kiinnostunut, niin nyt olen. Länkkäreitten kanssa näyteltiin näytelmässä ja olin sheriffin vaimo + kiljuva kassaneiti, joka ei näkynyt lainkaan... XD Länkkärit pistivät jatkuvasti jonkun näytöksen pystyyn, jotka tuli katsottua kaikki. Sitten oli myös kilpailuja, ampumista, härällä ratsastusta ja laulua. Osallistuin siihen laulukilpailuun, jossa piti laulaa joku biisi listasta live-bändin säestämänä. Ainoa, jonka tunsin oli Dolly Partonin- Jolene ja sillä voitto tuli! Nyt on sinkun levytyssopimus taskussa, pää täynnä suunnitelmia ja mieli unelmissa. Mutta hienointa ja ihaninta oli uudet ihmiset joita tapasin ja toivottavasti tavataan vielä monesti.
Nyt Edellisenä viikonloppuna oli maailman tylsin Ropecon ikinä. Jotenkin melkein kaikki mikä tekee Conista Conin tuntui puuttuvan. Toisaalta mun työvuorot rajoitti menoa melkoisesti ja tuli tavattua muutama inhottavan töykeä / ilkeä ihminen. Gaa. Onneksi näin sentään Eekin ja pari muuta ihanaa ystävää ja sain nukkua kaverin luona ihan oikeassa sängyssä ja käydä ihan oikesssa suihkussa Conin lavuaarin sijaan. Sunnuntaina tulin kotiin ja 2h:n matka kesti 3.5h. Satoi aika paljon, niin paljon että 120 alueella ihmiset ajoivat 60km/h, koska eteensä näki vain edellisen auton takavalot ( mikäli edellinen auto oli tarpeeksi lähellä) ja vähän oikeanpuolista valkoistaviivaa. Salamat viuhuivat ja taivas oli niin musta ettei nähnyt sivuilleen oliko pellon vai metsän keskellä. Tätä siis Helsingin rajalta Iittalaan asti. Kun pääsin Tampereelle ajoin suoraan töihin hervantaan, sillä ei ollut toivoakaan että ehtisin käydä kotona purkamassa tavarat autosta, syödä ja käydä suihkussa. Olin töissä puolikymmeneen ja aamulla piti lähteä seitsemäksi yhteen uuteen siwaan, kun niiden työntekijöistä on yli puolet sairaslomalla. Kohta taas töihin omaan siwaan sulkemisaikaan asti. Näin se menee tällä viikolla, vahvasti töissä, puolikoomaisessa olotilassa. Kun teen tunteja kahdelle eri Siwalle ja yhdelle Valtsulle...