IRC-Galleria

Kävin tänään kävelyllä Outokummun puoliskolla, jossa en oo koskaan ollutkaan ennen. Metsässä tuoksui mänty ja kuusen pihka. Lumi putoili hiljakseen puiden oksilta ja minä hyppelin pienien vesilammikoiden yli toivoen etten sotkisi valkeita housujani. No tokihan minä lahkeeni kastelin, se oli odotettavissa.

Kaikkialla oli niin kaunista ja otin koko reissulta noin sata valokuvaa. Kiitos kamerakännykän.

Olen iloinen myös siitä että hiusteni blondaus alkaa saavuttaa huippunsa pian. En välillä edes uskonut että saisin tummanruskeista hiuksistani koskaan vaaleita, mutta tuossahan tuo tulos alkaa näkyä.

Hmmh, aiheesta toiseen jälleen huomaan. Olen iloinen. Olotilani ovat oikeastaan hyvin vaihtelevat. En eilen ollut iloinen. Toissapäivänä olin. Sitä ennen en. Nyt olen taas iloinen. Huomaan itsessäni samoja piirteitä kuin.. silloin.. kun.. noh.. Pitää katsella. Pitää vaan elää itsensä kanssa ja tällä kertaa tehdä jotain jos tarve tulee. Ei pidä jäädä nurkkaan yksin. Hyvin minä olen pärjännyt vaikka välillä tuntuukin siltä etten osaa elää. Laskut kasaantuvat ja vuokranmaksu lähenee, tätä aikuisten elämää. Aikuisuus osaa masentaa toisinaan. Mutta joskus juuri tietoisuus aikuisuudesta tuo niin suuren ilon että siihen meinaa pakahtua. Kaksiteräinen miekka tämä aikuisuus on.

Minun on seurattava elämääni tarkemmin tästä lähtien. En aio enää antaa itseni ajelehtia, minun on oltava ankarampi itselleni ja järjestelmöidyttävä.

Kiitus.