Joulu tuli, joulu meni.
Hyvä olo tuli, hyvä olo meni.
Paha olo tuli, paha olo meni.
Otapa miusta selvää ^__^
Oon pohtinu menneisyyttäni vähän lisää ja todennut että liian moni asia painaa minua edelleen. Perskuta. Itse näistä asioista en voi liikaa analysoida mitään kolmannen persoonan mielipidettä koska en ole mikään kolmas persoona itselleni. Nöö. It's difficult sometimes.
Mutta, olen löytänyt jotain tulevaisuudesta. Kun valmistun, alan kouluttautua toimintaterapeutiksi! Mie oon aina halunnu auttaa ihmisiä ja tällainen jokapäiväiseen elämään osallustuva avunanto sopii miulle paremmin kuin hyvin ^__^
Tulevaisuuteen!
Minnuu ärsyttää ilmapäiset ihmiset, jotka ei ota elämää vakavasti vaan vähättelee kaiken syvällistä merkitystä. Mie en koskaan tuu toimeen sellasten kanssa, joille kaikki on vaan leikkiä ja hauskaa. Perskuta. Elämä on myös vakava asia, hitto vie. Mie tartteen ihmisiä, jotka osaavat istua alas ja puhua ja pohtia, tai olla vaan. Aina ei tarttee korvata tyhjyyttä ja hiljaisuutta liikkeellä ja äänellä. Miksei voi vaan joskus olla? Ihan vaan paikallaan.
Jotkut ihmiset ihan hermostuvat jos pitää olla hiljaa TAI VARSINKIN jos pitää puhua vakavasti asioista. Mikä hitto siinä on niin vaikeaa?
Mie ainakin tunnen itteni jo aikuiseksi, taidan siis kaivata aikuisia ihmisiä lähelleni. Miun leikkiajat ovat aikalailla jo ohi.
En tietenkään sillä, etten mie koskaan hymyilis tai mitään xD Mie vaan olen ehkä astetta vakavampi kuin kukaan jonka tunnen. Se on välillä rasittavaa. Mie oon aika... noh, yksin tämän puoleni kanssa välillä. Ois hienoa vaan tavata ihminen, joka ei koskaan sanois minua tylsäksi tai ei koskaan vetelis hihasta ja hermostuneena pyytäs minua tekemään jotain kanssaan. Mie kuitenkin olen se, kuka olen. Mie toki pystyn toisen mieliksi tekemään juttuja, mut jos minua ei huvita tehdä mitään, miks mie mitään tekisin?
Toisaalta... mie voisin kattoa tätä tilannetta uudestaan ens vuoden puolella.
You'll see why.