Koulun loputtua ei selvästikään ole elämää koska pitää liikakäyttää gallerian päiväkirjaa... Mutta haluan pohtia asioita. Miulle on tapahtunut jotain sellaista, mitä en ois KOSKAAN voinut kuvitella tapahtuvan! Pitäähän sitä syitä ja seurauksia pohtia, nee?
Kuten fraasia "rakkautta ensi silmäyksellä" Onko se totta vai ei?
Jollain tavalla se pitää miun kohdalla paikkansa. Heti kun mie hänet näin niin tajusin että tutustua tahdon ja niin pois päin. Pelottava pakkomielle tutustua, normaalia? xD Dunno, dunno. Asiaa saattaa auttaa ylistävät puheet omilta kavereiltani... Mut tein mitä tahdoin ja hyvä niin. Tiedä sitten et mitä mieltä hän asiasta oli. Tuumasi varmaan et "joku hyyppä piraattiasussa... Hetkonen, se antaa miulle ruusun... Mit, se tahtoo soittaa minulle pianoa....? Hei, nyt se tunkee pöllön minun kouraani!! AA! Nyt se ahtautuu minun patjalle!!!" Ja minä vaan kehrään ^^
Ihanaa kun saa olla oma itsensä pelkäämättä mitään mikä minua voisi loukata.
Sitten... "kohtalo" Onko kohtaloa? Missään muodossa? Voiko sen ennalta-aavistaa vai tajuaako sen vasta jälkeenpäin?
Jälleen, tässä tapauksessa tämä voisi olla totta. Jos oisin mennyt sinne Viroon kolmisen viikkoa sitten, en olis menny Jotkujen pikkujouluihin enkä... niin. Oisin tullut takasin tänne vähän aikaa sitten ihan samana ihmisenä kuin minä mie sinne meninkin. Elämä ois edelleen tasasen harmaata ja miun ainoat yllätykseni ois kun löydän suklaata sängyn alta.
Onkos niitä muita...? Hmmhmm... No ei nyt tule mieleen, kyllä eilen oli monia monia juttuja mielessä kun yömyöhään kaikkea pohdin. Yöllä ajatus kulkee jotenkin paremmin O_o
"Call ME weird, it is true. Call HIM weird, I'll kill you" xD