Huomenna sitten Jyväskylään. Next Step-messuille näytteilleasettajaksi. Tai jotain sellaista, miehän olen vaan karikatyyripiirtäjä. Ihmiset istuu alas tuolille, mie pälyilen niitä hetken kulmieni alta ja vetäisen sitten jonkun koiran paperille, ojennan paperin odottamiseen kyllästyneelle ihmiselle, vetäisen vuoden hymyn naamalleni ja toivotan hyvää ruokamyrk... päivänjatkoa.
Ei täs muute mittää, mutku mie en tosiaan tunne sieltä ketään. KETÄÄN.
Ei silleen liian kivaa.
Tokikin siellä voi tutustua uusiin ihmisiin, en sitä kiellä ja oikeastaan, tähän toiveeseen mie siellä nojaudunkin. Ei se nyt niin kamalaa voi olla. Miehän vaan piirrän. Yksin. Sit kun mie oon piirtäny niin mie meen takas hotelliin jossa kaikki muut ihanat ihmiset Outokummusta ryntäävät pää kolmantena jalkana baariin ja mie oon yksin. Luojan kiitos, huokaisen todennäköisesti. Minuahan ei baariin saa. Eikä kukaan minua mukaan haluaisikaan, en sillä. Mie oon liian erilainen. Ei tuossa mitään angstia ole, ihan normaali fakta vain. Mie oon liian erilainen että nämä normaalit ihmiset tahtoisivat minuun tutustua. Sitäpaitsi, heillä on toisensa.
Juu, en tyksi olla yksi..n. Halusin siitä runon xD
Rahaongelmat on niin arsesta.