Nyt on tyhjä olo. Olen kuin kuiviin puristettu sitruuna. Ajatus ei juokse, en pysty kirjoittamaan, yhtään järkevää ajatusta ei tule. On kuin elämä olisi loppunut tähän. Tavallaan se onkin niin. Tuli koti-ikävä. Haluan takaisin Viroon, mulla on ikävä niitä vehreitä maisemia ja metsiä. Sitä tuoksua sateen jälkeen, niitä kukkia ja lintuja, niitä puita, mitä täällä ei ole. Jos lähtisin takaisin? Tiedän, että en lähde. Katselen vaan kuvia rakkaista kattohaikaroista. Alakuloinen, niin alakuloinen!!