Luin tässä omia sepustuksia. Yhtä ylämäkeä ja alamäkeä. Milloin "yläkuloinen", milloin alakuloinen.
Voi sitä ihmisen mieltä ja sydäntä. Nyt jo naurattaa! Olen iloinen, että voin avoimin mielin katsoa ihmisiä suoraan silmiin ja sanoilla voin koskettaa sydämiä. Ilmeisesti se on tärkein. Jotkut ihmiset luikki tieheensä häntä koipien välissä... Heh! Heh! Onnea niille!