IRC-Galleria

Juhannus, Juhannus! Hyviä ja huonoja muistoja. Aattoiltana istuin yksin saunassa ja mietin asioita. Ja taas iski hirveä ikävä....Koska siitä pääsee?
Tein kaikenlaista, olin pihahommissa, savustettiin lohta, oli silliä ja uusia perunoida, salaattia. Piti koko ajan paljon tehdä, että ajatukset olisivat muualla.
Sain USA:sta sähköpostia ja paljon Juhannusterveisia. Kaikille kiitos.
Alan taas kääntämään isosetäni kirjoitusta. Hänet lähetettiin vuonna 1947 Siperiaan, niinkuin tuhansia virolaisia. Niistä tapahtumista hän kirjoitti ja minä yritän kääntä jälkipolville.
Hyvä loma kaikille lomalaisille! Minä lähden huomenna töihin.

Nyt on tyhjä olo. Olen kuin kuiviin puristettu sitruuna. Ajatus ei juokse, en pysty kirjoittamaan, yhtään järkevää ajatusta ei tule. On kuin elämä olisi loppunut tähän. Tavallaan se onkin niin. Tuli koti-ikävä. Haluan takaisin Viroon, mulla on ikävä niitä vehreitä maisemia ja metsiä. Sitä tuoksua sateen jälkeen, niitä kukkia ja lintuja, niitä puita, mitä täällä ei ole. Jos lähtisin takaisin? Tiedän, että en lähde. Katselen vaan kuvia rakkaista kattohaikaroista. Alakuloinen, niin alakuloinen!!

Miten kaunis ilma viettää yhdessä entisten ja nykyisten Satalinnalaisten kanssa Satalinnan nostalgia juhlia.
Aamulla kuuntelin Kokemäen joen varrelta rastaan laulua, matkii aika taitavasti satakieltä, mutta tänään voidaan iltasella kuunella ihan oikeita satakieliä.

Siteeraan tässä Kaarlo Sarkiaa, Kiikan runopoikaa:

"Kuunsäde tarttui sun untesi leijaan!"

Voiko sen kauniimmin sanoa?

Ihmeellisen lämmintä. Olen kylvännyt kalkit, ruusut on istutettu, piha on kunnostettu ja nurmi on leikattu. Mitä vielä? Odotan innolla, mitä kukkia on nousemassa, minkä talvi on vienyt. Mutta luulen, että ei ole viennyt mitään, sen verran leutoa on ollut. Koko talven sain tuoretta persiljaa penkistä.
Rakas Nea-Nepsukka muutti mummolaan ,siihen pieneen asuntoon asumaan isän ja äidin kanssa. Juha-Matilla on hirmuinen urakka - vanhan talon kunnostaminen. Siihen asti asuvat meillä. Mulla on nyt Roosan lisäksi toinen apulainen, mikäs minulla on ollessaan, apulaisia joka lähtöön.

Olin eilen saattamassa koirataivaaseen oman rakkaan lenkkikaverin, kuuntelijan ja ystävän 13 vuoden ajalta. Aksu meni ystävänsä Ransun luo. Vanha, sairas koira luovutti viimein. Ei jaksannut enää. Ikävää!!!

Nyt kuuntelin koko levyn "Rockferry". Loistava. Mikä siinä tytössä on? Pidän kovasti ja suosittelen.

Kuuntelen ja kuuntelen. Mahdottoman hyvä. Kiitos ystävälleni, joka kertoi Jacquista!

Sataa,sataa, aina vaan sataa. Tulin punttisalilta ja tein pyörällä pienen lenkin. Ei innostanut. Oma pyöräni meni rikki, sarvet vaan irtosivat, ja ajelin lainapyörällä. Miten nykyän tehdään pyöriä? Sarvet irtoa. menee poikki?! Eikä se ole edes oikeata metallia, mitä lie harmaata ainetta. Uusi pyörä, mutta takuaika mennyt ohi.
Jo toista vuotta katselen Virossa kattohaikaran elämä ja vieläpä mustan haikaran. Uusi kohde on villisikojen ruokintapaikka. Kuusi potsia käy syömässä, mutta ovat hirvittävän arkoja. Pienikin oksan ripsahdus saa ne pakoon pinkaisemaan.
Maikin vauva saa nimen. Onnea heille!
Juha-Matista tulee talon omistaja. Siinäpä on paljon työtä.
Maani ja Minde paiskivat vaan töitä Kokemäellä ja minulla on alkamassa taas loma.
Viikko pihahommia ja seuraavaksi lomailen taas elokuussa kokonaisen kuukauden.

Jo toista päivää laulaa rastas aamuhämärällä. Sydäntä särkevästi ja kauniisti. Muistan useita aikaisempia kevätaamuja, monia kauniita aamuja... Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki kaunis on takanapäin.