Pitäisi varmaankin harrastaa useammin aikaisin heräämistä. Ulkona on maidonvärinen, sankka usva joka estää näkymät läheisiin kerrostaloihin. Mulla on teetä maidolla, mankassa Radioheadin Ok Computer ja valoina pelkät jouluvalot, jotka ripustin eilen seinälle tuomaan hieman lohtua näihin pimeisiin päiviin.
Syksy huumaa minut väreillään. Aiemmin olen pitänyt lähinnä alkusyksyn auronkoisista päivistä, kesän ja syksyn sekoituksesta. Nyt olen iloinnut myös pimeydestä, sateesta, tennareitten alle liiskaantuvista puunlehdistä. En ole koskaan kuulunut siihen ihmisjoukkoon joka masentuu pimeydestä, minä rakastan syksyn melankoliaa ja hajoan liiasta valosta ja kuumuudesta.
Kesäkuusta marraskuun alkuun on kolme sydämen hajottavaa surun päivää. Kaksi takana, yksi edessä ensi viikolla. Sitten on taas hieman helpompi hengittää.