enemmän kuin saatat aavistaa,
avata portin,
ruosteisella lukolla lukitun.
Kun sanat kuolevat huulillani,
ja vaienneena olen itseni vanki,
on sydämeni tuskasta rikki.
Uneni on vapaa,
siinä Sinun kaipaava katseesi
ihooni polttaa reijän,
ja lempeät sormesi
viivytellen hiukseni sotkevat.
Älä herätä mua
onnestani kärsimään...