Ikävä. Taas. Vieläkin. Unia, välähdyksiä, viipyileviä ajatuksia... Mä luulin jo, että unohdin, päästin irti. Mutta ei iho kosketusta unohda, ei huulet suudelmia, ei syli lämpöäsi... Sä teit musta onnellisen, liiankin, eikä se oo helppoa. Vaikka kaikki olikin niin väärin, tuhoon tuomittu, en kadu mitään, en vaan voisi.
-Nää kyyneleet on sulle...
~Lumi~