siks että elämä on niin perseestä ja niin helvetin epäreilua?
en jaksa tätä paskaa enää.
joskus haluais vaan luovuttaa ja olla se joka olis vain sivusta katsoja
tai se joka on kaiken huomion keskipiste tai se jolla on muutama hyvä ystävä
tai se jota todella vihataan tai se jota todella rakastetaan ja kaivataan tai
joku noiden väliltä. joskus vaan on niin tyhjä olo ettei tiedä missä on tai mihin kuuluu tai mitä
täytyisi tehdä.
haluaisin vain jäädä paikoilleni istumaan sanomatta mitään ja katsellen tyhjyyteen ajattelematta mitään kuulematta mitään haistamasta ja maistamasta mitään. olla vaan täysin hiljaisuudessa.