Heräsin yöllä monta kertaa, tai niin luulen ainakin.
Lauantai päivän ihmiset tunkeutuivat uniini.
Kaipaus tuli pinnalle erästä ihmistä kohtaan,
mutta viha omia vanhempia nousi. Tosin sitä en ihmetellyt.
Kaikki paikat on vain kipeämmät,
ja mustelmat tummempia.
Mitä kuvitteli laittavani päälle?
Stn, päästä varpaisiin pitäs pukeutua.
Ei jaksa, eikä pysty.
Ihan sama,
kyselkööt jos ne nyt tuijottaa.
Mutta kukaan ei tiedä miten vaikeaa on liikkua kun sattuu.
Huomaa että olen kipeä ja huonossa kunnossa,
en kestä yhtä Lauantai päivää.
Mutta ymmärtäähän sen,
ei enää koskaan.