IRC-Galleria

Arvoisat päiväkirjani lukijat, tänään otan erään todella mielenkiintoisen ja jokaista koskevan aiheen esille, nimittäin itsekeskeiset ihmiset. En nyt halua mitenkään provosoida ketään, mutta tälläiset ihmiset saavat ainakin minut vittuuntuneeksi, vihaiseksi ja lopulta jopa masentuneeksi, voisin katkaista heiltä raajat ja heittää heidän viiden sentin jätesäkissä Kymijokeen, näin kiltisti sanottuna. Otetaanpa tälläisestä itsekeskeisestä ihmisestä esimerkki.

Oletko kokenut koskaan sellaista, että aluksi joku ihminen käyttäytyy sinua kohtaan todella mukavasti ja antaa sinun kokea sen kuuluisan onnellisuudentunteen, saa sinun luottamuksen ja puhuu sinulle asioita, jotka lopulta paljastuvat valheeksi ja tämä ihminen suoraan sanoen pistää sinut henkisesti täysin paskaksi? Voi pojat, minä kyllä olen.

Eniten vituttaa, kun lopulta hyväksyt asian, että "Näin tässä oli ehkä tarkoitus käydä." ja alat pääsemään kaikesta pikkuhiljaa yli ja lopulta yrität olla tämän ihmisen kanssa ystävä, jota kohtaan sinulla oli joskus niin suuria ja palavia tunteita. Vaikka sinut laitettiin täysin paskaksi, niin miksi koitat olla hänelle vielä maailman mukavin ihminen ja hyvä ystävä, vaikka hänen kaikesta käytöksestä huomaa, että merkkaat hänelle tasan yhtä paljon, kuin kirppu luolamiehen perseessä ja hän ei laita tikkua ristiin mihinkään? Olet hänelle vain pelkkää ilmaa, jonka läpi pyyhkäistiin vain nopeasti ja joka nyt vain kylmästi jätettiin taakse, kuin esinahka. Tässä tilanteessa kannattaa tehdä samallalailla, kuin minä lopulta, luovuta. Aivan turhaan ponnistelet ja laitat kaikki voimasi peliin. Se olisi sama, kun haluaisit tumputtaa, mutta Jorma haluaakin vain nukkua. No, ei aivan sama, mutta silti.

Olette väärässä, jos väitätte, että olen katkera ihminen, koska en todellakaan ole. Nautin elämästäni joka sekunnista ja kaikki on hienompaa ja kirkkaampaa tällä hetkellä, kuin koskaan ennen. Saan viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joihin oikeasti luotan ja joita arvostan, heistä voin rehellisesti sanoa, että he eivät todellakaan ole itsekeskeisiä. Viikonloput etenkin ovat olleet kyllä aivan mahtavia, pakko kiittää jokaista ihmistä, joiden kanssa olen niitä viettänyt ja pitänyt hauskaa. Tästä kaveripiiristä löytää sellaisia elämänkokemuksia jokaiselta, että syöpä kiveksissä tuntuu lähinnä vitsiltä.

Silti saatan joka päivä miettiä, että miksi tälläisiin itsekeskeisiin ihmisiin törmään aivan liian usein? Miksi heidän pitää leikkiä ihmisillä tietoisesti, saavatko he siitä jotain nautintoa kenties? En vain vittu voi ymmärtää.

En sano, että itse olisin täydellisin ja hyväkäytöksisin ihminen, koska sitä en ole, tosin ei kukaan voikkaan olla. Mutta jotain kontrollia pidän siinä, että miten ihmisten kanssa toimin ja miten heitä kohtelen, tapahtui minun ja heidän välillään mitä tahansa. Siihen kannattaisi jokaisen pyrkiä edes jotenkin, ihmiset eivät ole vain murskattavia paperiveistoksia.

NP: Vesa-Matti Loiri - Kun Olet Poissa

Professori Mielosen luento päättyy tähän, esseet palautettava 12.6:tta mennessä.