IRC-Galleria

VITTU! Näin positiivisissa merkeissä aloitan tämänkin päiväkirjamerkinnän, kun kaikkihan menee jälleen päin helvettiä, tarkoitus ei ollut todellakaan yllättää tällä tiedolla ketään. Eniten vituttaa, kun olen jäänyt koukkuun tähän päiväkirja nyyhkyttämiseen, osittain tämä on kyllä itseironiaa, jos joku ei ole sitä vielä oikein tajunnut. Toisaalta, kyllä tässä totuuksiakin joutuu kertomaan tästä rotan elämästä. Vituttaa, kun ei mikään onnistu koskaan, oli kyse mistä tahansa ja olo on kuin sirkuspellellä, joka ei naurata ketään. Paitsi tämä elämä kyllä naurattaa jo sen paskuudessa ja epäonnistumisessa mitattuna.

Kavereiden kanssa ollaan tässä mietitty, että miten elämä osaakin olla näin ankeaa ja mautonta, suoraan sanottuna täysin perseestä. Miten joku vie sormia napsauttamalla kaikki naiset ja itselle jää se kuuluisa Kyllikki käteen, kirjaimellisesti käteen. Varmaan se ulkonäkö on yksi merkittävä tekijä tässä hommassa, kilpailijoita on aivan liikaa, komeita sellaisia siis. Itse kun et omista sitä hyvää ulkonäköä ja sinua on kysytty useasti Linnanmäen kummitusjunaan töihin. Luonteella ei ole paskaakaan väliä, ehkä sitten myöhemmässä vaiheessa, kun on edes päässyt seurustelemaan, mutta eipä sillä luonteella paljon juhlita, jos ulkonäön takia ei edes pääse tutustumaan naisiin. Kavereita kyllä on paljon, siis naispuolisia sellaisia, mutta se vituttaa varmaan juuri eniten, kun kukaan ei kiinnostu mitenkään muuten kuin kaverina. Eikä vielä tässä vaiheessa halua rahalla alkaa maksamaan seurusteluhetkistä, koska silloin todella jo pystyisin säälimään jopa itseäni. Se on kyllä väistämättä edessä jossain vaiheessa, kun tarpeeksi turhautuu ja käy vituttamaan koko paska totaalisesti. Pyydän, kertokaa joku rantaleijona ja seurustelusuhteiden kuningas, miten hoidatte asianne? En ole nyt etsimässä mitään yhden illan juttuja, vaikka pikku hiljaa alkavat nekin kiinnostamaan vain enemmän. Tuskin kyllä niistäkään mitään tulisi, koska naamasi kelpaa ainoastaan eteisen matoksi ja sylkykupiksi.

Yleensähän se homma menee niin, että kiinnostut jostain tytöstä (tässä vaiheessa olet hyppäämässä epätoivon suureen ja syvään kuiluun), teet kaikkesi hänen takiaan, olet maailman mukavin ja ihanin ihminen hänelle. Kiinnostus vain kasvaa kasvamistaan ja hupsista, kuinkas siinä sitten käykään. Tyttöähän ei kiinnosta hevon vittuakaan kaltaisesi luuseri, jolla kädet ovat kuin Mikki Hiirellä ja naama kuin pohjaan palanut kesäkeitto. Tässä vaiheessa tulevat ne unettomat yöt, jolloin mietit omaa paskuuttasi maailman tappiin asti. Lopulta koko tilanne alkaa huvittamaan, naurat jopa itsellesi peilin edessä, ennen naamasi takia, nyt elämäsi. Paskuuden multihuipennuksen kruunaa se, että tyttö josta olet ollut kiinnostunut alkaa parin viikon sisällä seurustelemaan jonkun muun kanssa. Tilanteen paskamaisuutta lisää vielä se, että tiedän hänen äijän olevan täysi kusipää, joka saa kenet vain haluaa ja tiedät olevasi sata kertaa parempi, kuin hän (tietenkin valehtelet vain itsellesi, koska olet luuseri). Lopulta päädyt siihen, että haluat olla vain yksin, pitää kavereiden kanssa hauskaa silloin tällöin ja miettiä elämän epäreiluutta.

Nopeasti laskettuna itselläni on takana noin 14:sta epäonnistunutta suhdetta, joissa itseäni on viety kirjaimellisesti, kuin litran mittaa ja olen tehnyt itsestäni kunnon idiootin joka kerta, jopa naapurin pikkulapset heittelevät kävyillä ja nauravat paskaisesti päälle, kun astun ovesta ulos. Ihan hyvä saldo kieltämättä, kun miettii, että en ole koskaan jättänyt ketään (tällä naamalla ja kropalla siihen ei ole varaa, uskokaa pois) ja suhteiden kestot ovat olleet muutamasta päivästä kuukauteen. Onpahan silti ollut jotain, perkele! Loppu yhteenvetona totean, että usko on mennyt täysin koko paskaan aikoja sitten, en jaksa enää alkaa leikkimään ihmissuhteiden kanssa, koska niistä ei kirjaimellisesti tule hevon vittuakaan, aina sinua vain kusetetaan. Parempi olla vain yksin tämän tietokoneen kanssa tässä pimeässä maailmassa, nyyh.

Rakkautta ei ole olemassakaan.