IRC-Galleria

Eemeli 16v Porvoo

Mitä eri kulttuureja omalla paikkakunnallasi on?
kosovo, thaimaa ,nepal ,italia ,ruotsi, suomi ja muita

Kuulutko itse mihinkään kulttuuriin?
suomalaiseen


Antti 16v Tampere

Mitä eri kulttuureita on paikkakunnallasi?
romaneita, mustia, hokareita(lätkä pelaajia), säbärit(sälibändyn pelaajat), fruittarit ja normaalit.

Mihin kulttuuriin itse kuulut?
teinikulttuuriin


Iina-Sofia,12, Jyväskylä

1.Tiedätkö mitä monikulturisuus on?
-Kyllä

2.Mitä eri kulttuureja omalla paikkakunnallasi on?
-Mm. Suomalaisia, Zimbabvelaisia, Romaneja ja Turkkilaisia.

3.Kuulutko itse johonkin kulttuuriin?
-No suomalaiseen kulttuuriin?


Janna, 14, Porvoo

1. Tiedätkö mitä monikulturisuus on?
-Kyllä

2. Mitä eri kulttuureja omalla paikkakunnallasi on?
-suomalaisten ja suomenruotsalaisten lisäksi täällä asuu paljon mm. venäläisiä, kosovolaisia, romaaneja ja vietnamilaisia.

3. Kuulutko itse johonkin kulttuuriin?
-olen ihan tavallinen suomalainen


Haastattelut: Reima ja Jannamari / Nuortennetin toimitusryhmä
www.mll.fi/nuortennetti

Kiskot kolisivat, kun raitiovaunu kääntyi mutkassa Kolmen Sepän patsaan kohdalla. Katri vilkaisi pikaisesti ulos ja jäi pysäkillä aivan Stockmannin kohdalla pakkasen nipistellessä poskia marraskuun tuulisessa iltapäivässä. Viima sai jokaisen hautautumaan syvemmälle kaulahuiviinsa. Askelia riitti jokaiseen ilmansuuntaan, olihan Helsinki vilkkaimmillaan tähän aikaan päivästä. Katri oli varma, että saisi sydänkohtauksen, jos yksikään auto tööttäisi torvea toiselle autolle.

Katri asetteli kuulokkeita paremmin korviinsa ja kiskoi pipoa tiukemmin päähän kävellessään Kauppatorin suuntaan. Hänen edellään käveli kaksi hienosti pukeutunutta naista, toinen kiiltonahkanilkkureissaan nauroi kovaan ääneen jollekin. Nauru kuului jopa Katrin musiikin lävitse mieltä halkovana raakuntana. Katri pyöritteli silmiään ja katsoi kammoksuen hiljaisemman naisen minkkiturkkia. Nainen käveli huterin askelin korkokengissä, jotka olivat kiiltonahkaa kuten seuralaisensakin kengät. Kengät olivat siedettävät talveen, koska ei ollut lunta, mutta Katri ei voinut olla tirskahtamatta askelille, jotka vaappuivat mukulakivikadulla tukevan jalustan puutteessa.

He saapuivat Aleksanterinkadun kulmaan. Katri kuuli taas naisten äänet korvakuulokkeidensa läpi. Sanoja hän ei erottanut, mutta ääni oli paheksuva. Hän painoi stop-nappulaa ja kuunteli naisten puhetta; “Katso, minä en kyllä ymmärrä noita kerjäläisiä. Tai edes niitä, jotka menevät siihen lankaan, että antavat noille nahjuksille rahaa.” Katri haki katseellaan jotain, mistä naiset voisivat puhua, kunnes hänen silmänsä osuivat tärisevään hahmoon kiviseinää vasten. Likaisenharmaaseen huopaan kääritty nälkäinen keho värisi kylmästä marraskuusta, kun ihmiset ympärillä kävelivät ohi sulkien hänet kylmästi näkökentästään. Oli helpompaa jatkaa matkaa ja unohtaa tuo työtön ja koditon mies ja palata istumaan lämpimään kahvilaan siemailemaan mokkakahvia hinnalla 3,90. Se oli hyvällä tuurilla se, mitä tämä mies sai rahaa päivässä.

“Hankkisi töitä,” nainen kiiltonahkanilkkureissa totesi, naurahti pilkallisen säälivästi ja käänsi selkänsä katseelle, joka anoi elämää muutamiksi tunneiksi muutaman euron muodossa. Huopa tärisi ja yksi katse painui hattuun, jota koristi neljä kiiltävää kolikkoa. Niistä ei riittäisi elämää edes yhteen päivään, mies tiesi. 80 senttiä ei osta ihmishenkeä.

Ennen kuin Katri tajusi, hän seisoi Kauppatorin tuulessa eikä saanut ajatuksista kiinni. Rahtilaivat lipuivat länsisatamaan.

*

Katri astui bussiin numero 873 ja mumisi kuskille haluavansa lasten seutulipun. Kuului hento piippaus ja paperin tulostumisen ääni ja kuljettaja ojensi lipun vaihtorahoineen takaisin. Katri vilkaisi kuskin kasvoja, jotka jaksoivat hymyillä näinkin ankealle tytölle klo 20.56 bussissa. Katri tuijotti hetken, heitti takaisin jonkun hymyntapaisen ja istui seitsemännelle penkkiriville bussin takaosaan. Samaan aikaan hän kuuli kovan äänen toiselta puolelta bussia. “Älä koske muhun, neekeri!” Kaljupäinen mies tiuskaisi kuskille pari kirosanaa ja kuski katsoi takaisin yhtä tyynesti kuin oli ollut hetki sittenkin. Kuului pari tuhahdusta lisää ja mies asteli tahdikkaasti istumaan.

Katri muisti Aleksanterinkadun ruskeat silmät. Niiden silmien omistaja voisi olla se mies, joka asuu pienessä kerrostaloasunnossa perheen kanssa. Peittelisi kaksi poikaa samaan sänkyyn ja kertoisi vieraalla kielellä kaiken heidän saavan joskus parempaa. Hän voisi olla se mies, jos hän saisi mahdollisuuden edes asua muualla kuin asematunnelin likaisilla portailla, josta hänet ajetaan pois. Jos hän saisi työpaikan ja vakaat tulot ilman että hänen pätevyyttään epäillään kotimaan takia. “Sinulla ei ole siis kotiosoitetta? Jaa-a, selvä. Me otamme sinuun yhteyttä jos saat paikan.” Eikä kukaan ikinä tee niin.

*

Marraskuu.

Stockmanniin astelee sisään nainen, joka kantaa kädessään Louis Vuittonin design-laukkua. Kädessä loistaa kultainen kello, jonka hintaa kukaan ei edes kehtaa kysyä. Toiseen suuntaan kävelee yhdet vakaat askeleet, jotka eivät kompuroi mukulakivikadulla liian korkeissa koroissa. Katse on jo lähellä kulmausta, jossa kohtaavat suuren ruotsalaisen kauppaketjun kenkäliike ja kahvila. Katrin käsi käy taskunpohjalla.

Tänään hän laskee katseensa ruskeisiin silmiin ja laskeutuu ojentamaan viiden euron setelin miehen hattuun, joka on kuluttanut monia päiviä Helsingin katuja.

Ja ruskeat silmät katsovat takaisin nostaen hymyn omistajan huulille.

Kirjoittanut: Meri Stark

"Hei vie roskat ennen kun meet!” isä huusi keittiöstä. ”Joo, okei” Nikodemus hymähti ovelta. Laahaavat askeleet kulkivat keittiötä kohti. ”Tossa on kaikki mitä on” isä osoitti keittiön ovella olevia roskapusseja. Nikodemus nosti ne naamallaan tympeä ilme. ”No, hyvää viikonloppua sitten, pidähän hauskaa äitisi kanssa! Kerro terveisiä!”
Ovi pamahti kiinni isän vielä tiskatessa astioita keittiössä. Nikodemus suuntasi kohti rapun ulko-ovea, eikä halunnut enää miettiä talon sisällä olevia asioita. Nyt hän vain halusi unohtaa kaiken ja lähteä äidin luokse hyvillä mielin.
Poika käveli reippaasti bussia kohti, joka menisi lähelle äidin taloa. Aikaakaan ei enää ollut paljon. Hän nosti kuluneesta olkalaukustaan puhelimensa ja katsoi kelloa. Jalat alkoivat liikkua yhä nopeammin kohti bussiasemaa. Asfaltti oli täynnä lätäköitä viikon sateiden jälkeen. Nikodemuksen kengät eivät kestäneet enää kauaa jatkuvaa sadetta.
”Heimoi! Nikke! Nikke! Täällä, takana. Nikke!” Nikodemus kääntyi. Joku juoksi häntä kohti. ”Ai, moi Jami. Missä sä oot ollu? Sun piti tulla eilen mun kaa rampeille..” Nikodemus kyseli vakava ilme kasvoillaan.
”Nojoo, mut mulle tuli muita menoja. Sori. Mihin sä oot menossa ton repun kaa?”
”Mutsille. Mä en jaksa faijaa enää. Kiva siivoushullu! Sinne se jäi taas vaihteeks tiskaamaan. Onneks pääsee mutsille, saa ottaa rennosti.”
”Millon sä tuut sieltä? Ajattelin et jos mentäis sit rampeille?”
”Sunnuntaina. Soitan sit!”
”Joo. Mooooi!”
----
Auton ovi sulkeutui. Nikodemus istui sisään. ”Hei mitä kuuluu? Jukka osti meille jotain mässyy. Sielt tulee joku hyvä leffa, en tiedä siit leffasta enempää, mut Jukka voi selittää sit kun päästään meille kotiin. Mites siellä kotona isän kanssa menee?” äiti kysyi. ”Öö. No kotona menee miten menee..” Nikodemus piti hetken tauon, ja jatkoi ”Mikä se leffa oikein on?” ”No enhän minä muista, kysy sitten Jukalta, kun ollaan ajettu kotiin.”
Sininen pakettiauto hidasti ennen suojatietä. Pieni tyttölapsi pyöräili sen yli. Auto jatkoi matkaa, kaarsi käänteessä ja kurvasi pihaan. Pihalla seisoi mies, joka odotti selvästi jotakin. Auton ovi aukesi. ”Moi Jukka!” Nikodemus huudahti iloisesti nähdessään miehen. ”Terveppä terve! Mites sulla menee? Miten isäs voi?” Jukka ilahtui nähdessään pitkästä aikaa Niken. ”Noo, isä se siellä siivoilee. Ja mulle kuuluu nyt hyvää. Mikäs leffa se on, mikä me sit katotaan? Hei muuten, ostiks sä niitä värillisiä turkin pippureita?” Nikke kysyi. ”Joo totta kai!”
----
Koko matkan bussi oli tärissyt ja nyt se pysähtyi pääte pysäkille. Nikodemus astui bussista ulos. Hänen kasvoilleen valui yhä vain surullisempi ilme. Hän kaivoi laukustaan pienen puhelimensa, ja näppäili siihen ulkomuistista numeroliuskan. Puhelimen näytölle tippui taivaalta pieniä sadepisaroita, jotka poika kuivasi hihallaan, ja painoi vihreää nappia. Kuului piippaus. Toinenkin, kunnes pojan ääni vastasi ”Hei moi Nikke! Nytkö sä oot täällä!? Mä tuun heti sinne! Mis nähää?” ”Nähää tos mäkin kohdal” Nikke sanoi. ”Joo okei.” Puhelu katkesi ja Nikke lähti raskain askelin matkaan. Hän ei jaksanut kiirehtiä, sillä tiesi, että Jami oli huono liikkeelle lähtijä. Aurinko paistoi hieman mustien pilvien takaa.
”Sulla taas kesti vähän aikaa.” Nikke sanoi tympeästi. ”Joo sori, tota kun mä en oikein tota..”
”Joo ei sun tarvi selittää” Nikke sanoi vähän iloisemmin ja jatkoi ”Mä oon päättäny, et nyt kun mä täytin vihdoinkin 15, ja saan päättää enemmän omista asioista, et muuttaisin mutsin luo. Jukka ja äiti oikeesti välittää musta. Äiti on soittanu jo jonnekki paikkaan, ja niit sopimuksii aletaan vääntää ja silleen.”
”Millon sä sit muutat?”
”En mä tiedä. Varmaa nyt kesäl. Muutama kuukausi viel tätä säätöö.”
”Aijaa…” Jami sanoi surullisella äänen sävyllä.
----
Oli kesäloman ensimmäinen päivä. Aurinko paistoi korkealla taivaalla, ja joka paikka oli vihreänä. Nikke oli matkalla rampeille, jossa Jami oli jo odottanut useamman minuutin. ”Hei nyt sä kyll oot myöhässä!” Jami huudahti huvittunut ilme kasvoillaan. Kerrankin hän oli ajoissa. ”Joo sori. Kesti vähän, kun se keskustelu ei meinannu loppua ollenkaan... Mä en nyt sit saa muuttaa äidin luo. Mun vanhemmilla on joku yhteishuoltajuus. Et jos faija sanoo ei, niin se on ei. Silleen et molempien pitää olla samaa mieltä. Mua ei kuunnella ollenkaan. Mä en oikeesti saa vaikuttaa MUN asioihin. Et tosi kiva. Miten mä saan faijan tajuumaan, et mul on paljon parempi siel?” Nikke valitti kohtaloaan ja jatkoi hieman iloisemmalla äänellä ”Ehkä tää tästä sit joskus helpottuu. En tiedä. Mitä sulle kuuluu?”


Novellin kirjoitti Anette

1. Mitä mieltä olet piratismista?
2. Löytyykö tietokoneeltasi ladattuja musiikki tiedostoja, jos löytyy niin paljonko?
3. Minkälaiseksi kuvittelet CD-ja DVD-levyjen tulevaisuuden?

Tiina, 17
1. No, mun mielestä ”piratismin” pitäisi olla laillista ja sitä tulisi kutsua ”kulttuurin jakamiseksi”.
2. Löytyy, mutta suurinosa niistä on sellaisia, että niihin on vaikea päästä käsiksi muuten kuin internetin kautta. Eikä muutenkaan ole kyse siitä, etten laittaisi rahaa kulttuuriin (musiikkiin, elokuviin, teatteriin, peleihin jne.). Laitan niin paljon kuin on varaa. En toivo kulttuurin olevan ilmaista vaan vapaata.
3. CD- ja DVD-levyistä... samoin kuin muut vastaavat tulevat luultavasti tulevaisuudessa katoamaan, mutta ei sen takia ettei tuotteita ostettaisi vaan koska on ekologisempaa siirtää dataa interaktiivisesti.

Eve, 15
1. Piratismi on meiän ”köyhien” keino saada haluamaamme musiikkia jne.
2. Löytyy 33h. Musiikkia.
3. Tienataan tulevaisuudessa vaan joittenki keräilijöiden takia/vuoksi ehkäpä. DVD varmaan menestyy paremmin koska on tälläsii tyyppei kuten mä, jotak ei saa ladattuu leffoi.

Riki, 14
1. Hienoa duunia.
2. Löytyy, yli 400.
3. Todennäköisesti CD- ja DVD-levyt on jo pelkkää fanikamaa.

Salla-Serena, 14
1. Ei mitään välia vaikka muut tekisivät. Tai siis kopioivat jostain. Ite en harrasta.
2. Puolet musiikista on ladattuu, tavallaan. Mun frendi lähettää mulle ain ladattuu musaa.
3. Aika huonoks, koska meilkein kukaan mun frendi ei oo varmaan vuoteen ostanu yhtään CD-levyy Mä ostan kyll suht paljon.

Janine 15v.
1. Ihan jees.
2. Kyllä, joku noin 10 000 biisii...?
3. Kaikki ladataan netistä.

Antti, 15
1. En hyväksy piratismia. Se on ihmisten huijaamista. On kuitenkin OK ladata musiikkia internetistä ,jos sitä ei jaa eteenpäin.
2. Tietokoneeltani löytyy noin 700 netistä ladattua biisiä.
3. CD-levyjä löytyy varmasti jatkossakin, sillä ainahan joku niitä ostaa.

Roosa, 15
1. Omaan käyttöön hyväksyn lataamisen, mutta toisaalta biisin tekijöiden rahoja siinä viedään.
2. Koneeltani löytyy noin 1000 internetistä ladattua musiikkitiedostoa.
3. Luulen, että CD-levyjä tulee olemaan jatkossa.

Jemina, 16
1. Se syö tuottajien tuloja, mutten itse tulkitse kotikäyttöpiratismia suureksi rikokseksi.
2. Toiselta koneelta löytyy noin 100 biisiä.
3. CD-levyjen tuotanto muuttuu kannattomattomaksi, muttei lopu. DVD-levyjen tulevaisuus ei näillä näkymin muutu radikaalisti mielestäni.

Nikita, 14
1. No jaa.... Onhan se aika huonoa joittenki kannalta, mutta toisaalta hyvä. Saa halvalla CD- levyjä ostaja, mutta tuottaja ei saa mitään.
2. En viitti kertoo.
3. Kaikilla ne on koneelle ja artistit ja tuottajat ei saa mitää rahaa. Tulevaisuudessa ei tulla paljon myymään.




Haastattelut: Jani Lempiäinen, Essi-Irmeli Leppänen, Tessa Harkonen ja Eetu Niemi

1. Tiedätkö / tunnetko oikeutesi?
2. Mikä on mielestäsi nuorten tärkein oikeus?
3. Onko sinua "valistettu" oikeuksistasi?
4. Oletko joutunut tilanteeseen, jossa olet joutunut selvittämään oikeuksiasi?
5. Onko sinun oikeuksiasi mielestäsi laiminlyöty?


Jassu, 15, tyttö

1. Kyllä
2. Sananvapaus
3. Kyllä, yhteiskuntaopissa
4. En
5. Joissain tilanteissa


Lam, 15, poika

1. En kaikkia
2. Työajat
3. On,koulussa
4. Olen
5. Välillä


Kia, 15, tyttö

1. Kyllä mä suurimman osan tiiän, en ihan kaikkee.
2. Mun mielest tärkein oikeus on se, et saa ilmaista oman mielipiteensä, koska se on tärkeetä et muutki tietää mitä sä aattelet.
3. Ei oikeestaa mitenkää erityisemmi, ku en ees tiiä niit kunnol
4. En oo onneks. Ne taidetaa tietää aika hyvi.
5. Ei oo.


Haastattelut teki Marie.

Osallistuitko chatiin 1.11.? Haluamme tietää kokemuksiasi ja kommenttejasi chatista. Vastaa kyselyyn osoitteessa http://www.webropol.com/P.aspx?id=270097&cid=73425123

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme MLL:n t-paitaa.

MLL:n Lasten ja nuorten puhelin päivystää tänään kello 20 asti ja huomenna klo 14-20.
Mieltä askarruttavissa asioissa voit soittaa myös sinne.

0800 120 400

Puhelu on ilmainen, eikä näy puhelinlaskussa.