huomasin et tunteeni ei ollu hävinnytkään.
esitin kylmää mut ei siitä mitään tullu,
vastustaa tunteit mut ei ne sitä kuullu,
vaan rakastuin suhun vaan lisää taas,
ihmettelin paljon rakkaut muhun mahtuukaan.
mä olen vain metsä kun sä olet jo puu,
kaikkien joukosta taas haluaisin vain sinuu,
mutta tiedän että niin ei tule käymään.
miksi ihmeessä sä teet taas mulle tämän,
mä haluaisin olla kylmä niinkuin moni muu,
ei ikinä voisi mikään sattuu.
kuinka helppo silloin elämä olisikaan,
ei kukaan koskaan voisi mua satuttaa.