Ja joka päivä revin auki menneisyyden haavoja
Liian useesti käy niin mutta miksi
Ja vaikka säännöt on tehty rikottaviksi
Mä kadun mun tekoja
Mä pyydän anteeks arvista
Mut muista:
Mikä ei tapa se vaan vahvistaa.
-Ekaa kertaa viikkoihin on palkkei kentissä
Ja mä tekstaan et "ootsä viel ees hengissä"
Sä vastaat "Meijän pitää puhuu tosiaan,
Mut kasvotusten, sit ku sä tuut sieltä kotiin taas"
Mitä toi tarkottaa, mä säikähdin tosissaa
Mun sydän hakkaa hulluna vaik se on jo kai osissa
En mä voi venaa, päästä mut pälkähästä
Onks tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä?
Mä odotan, odotan, odotan, onneton
Ja sä vastaat vaan lyhyesti "On"-
nyt sun pitää syödä, nyt sun pitää juoda,
mutta entä kun se ääni sanoo et sun pitää kuolla?
laskut maksamatta, vieres joku paska, akka,
jaksamatta, ei jaksa jatkaa.
huutaen herää, toivo etten tuntisi ketään,
suljen silmät etten tuntisi enää.
tunti tunnin perää, samat ajatukset,
muistoja et pääse pakoon, kamalat ajatukset.
Niin lähti hän ja rakkautensa vei kauas mukanaan
rinnan alla suurempaan maailmaan.
Mä siinä lakaisin kuistin ja oven auki jätin toiselle,
etsijälle uudelle,
joka jo kotiin kaipaa.
Mä mietin: "Elämä on lyhyt, mut onko vielä
koskaan kukaan
löytänyt sitä mitä hän on etsinyt?"
Silti uskon ja luotan, että kerran kuulla saan
Sanat joita sinun suustasi, en koskaan saanut kuullakkaan
Silti uskon ja luotan, läpi katkeran kaipauksen
Että joskus vielä löydän, sen oikean rakkauden
Sun blogimerkintäs on painanu mun mieleen kysymyksen ,
leikit onnellist vaik totuudessa et todellakaa vietä aikaas hymyillen ,
muista et oon aina sun vieres , mulle voit aina kaiken kertoo ,
koska mä uskon et ymmärrän sua , mullakaa ei aina oo helppoo ,
voin pitää sua kädest , tai kietoo ne vaik sun ympärille ,
iha mikä sust tuntuu parhaimmalt , mä nään sun silmist sisälle ,
nään sun problemat ja haluun auttaa sua kaikella tavalla ,
iha mite vaan voin , kerro mulle miten pystyn vaikuttaa ,
tiedän ton tunteen iha helvetin hyvin ja autan sua enemmä ku mielelläni ,
ja joskus vaa en ymmärrä et miks mullekki just kävi näin ,
mut anna kätes ja talutan sut uuteen päivään ja huomiseen ,
ja iha minne ikinä sä haluut sun mukanas kaikkialle meen
mä yritin ja yritin, ja silti kaikki meni
mitä voin sanoo, no mä syytän itteeni
yksinäisyys tappaa, mut nii kaikki muuki
kaipuu mua kiduttaa ku mietin sun huulii
sitä mitä oli, ja sitä mitä kokeiltii
sitä ei oo muil, mitä sillo me koettii
en muistele pahalla, vaan päinvastoin
kanssas vaan nii kovasti mä olla tahdoin
kylmät kyyneleet nyt vaa valuu mun kasvoil
taivas repes kahtia, siitä asti vettä satoi
kaatamalla, ja kaikki kaunis katosi
sinä päivänä, kun meidän suhde hajosi
en pyydä muuta, mutta haluun sut vaa takas
en arvostanu tarpeeks, mut oot vielki mulle rakas