Jos minuutin vain saan
Vois vuodet unohtaa
Otan sen sekunnin kun ensi kertaa tavattiin
Jos yhden metrin vaan
Mä saisin maailmaa
Valitsen paikan jossa silloin kohdattiin
Ja joka päivä revin auki menneisyyden haavoja
Liian useesti käy niin mutta miksi
Ja vaikka säännöt on tehty rikottaviksi
Mä kadun mun tekoja
Mä pyydän anteeks arvista
Mut muista:
Mikä ei tapa se vaan vahvistaa.
-Ekaa kertaa viikkoihin on palkkei kentissä
Ja mä tekstaan et "ootsä viel ees hengissä"
Sä vastaat "Meijän pitää puhuu tosiaan,
Mut kasvotusten, sit ku sä tuut sieltä kotiin taas"
Mitä toi tarkottaa, mä säikähdin tosissaa
Mun sydän hakkaa hulluna vaik se on jo kai osissa
En mä voi venaa, päästä mut pälkähästä
Onks tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä?
Mä odotan, odotan, odotan, onneton
Ja sä vastaat vaan lyhyesti "On"-
nyt sun pitää syödä, nyt sun pitää juoda,
mutta entä kun se ääni sanoo et sun pitää kuolla?
laskut maksamatta, vieres joku paska, akka,
jaksamatta, ei jaksa jatkaa.
huutaen herää, toivo etten tuntisi ketään,
suljen silmät etten tuntisi enää.
tunti tunnin perää, samat ajatukset,
muistoja et pääse pakoon, kamalat ajatukset.
Niin lähti hän ja rakkautensa vei kauas mukanaan
rinnan alla suurempaan maailmaan.
Mä siinä lakaisin kuistin ja oven auki jätin toiselle,
etsijälle uudelle,
joka jo kotiin kaipaa.
Mä mietin: "Elämä on lyhyt, mut onko vielä
koskaan kukaan
löytänyt sitä mitä hän on etsinyt?"
Silti uskon ja luotan, että kerran kuulla saan
Sanat joita sinun suustasi, en koskaan saanut kuullakkaan
Silti uskon ja luotan, läpi katkeran kaipauksen
Että joskus vielä löydän, sen oikean rakkauden