Metsänhaltija asuu metsässä puumajassaan
Nauttii luonnonhelmassa Suomen luonnosta
onhan kesä lyhyt
ja vain kerran vuodessa.
Tapaa päivittäiselle retkellään ulkoavaruuden vieraan.
Hänellä on haltijalle asiaa:
” Kappas vaan!
Saankin heti tavata maan asukkaan!”
Kysymyksiä oli sillä monta,
eikä ihan vaivatonta:
”Voitko kertoa vesistöistä ja kaloista?
Lähimmän linnunradan planeetoista?
Mistä tupsahdit neitonen?
Mikä on päämääräsi näiden elämänkiertojen?”
Haltija ihmetteli olennon suuria silmiä.
Sanattomana tähyili vain taivaan pilviä.
Olikin toivonut hiukan säpinää
mutta tämä kohtaaminen hämmensi neito rukan pään
” Mitä voisin sinulle kertoa?
Olet varmasti viisaampi minua”
Alkoi ystävyys syvä ja uskollinen
Oli kesä lämmin ja
he yhdessä viettivät sen.
Rantakivillä istuivat usein ihmetellen elämää,
suurta mysteeriä , joka monia seikkailuja sisältää
Talvi tuli ja asumismuoto muuttui
Ystävyys yhä lämmitti, vaikka
takkatuli puuttui.