IRC-Galleria

Maailman ihanin paikka.
Rauhaa ja riippukeinu.
Ei tarvii muuta kuin olla ja siina on kaikki.
Iltaisin ohjelmistoss auringonlasku ja sen jalkeen fiilistelen kun tahdet syttyy yksitellen.
Parasta ruokaa mama tekee rakkaudella.
Taivas ja maa.

Love can make you crazy
Love can make you wild
Love is outta fashion
but always in a style
Love is great passion
Love can always make you smile

Love is not to blame
when people fall apart
Cryin' in their beer
with a lonely broken heart
What's to complain
you've obviously played your part

Love is not jealousy
or wanting to posses
Love misunderstood
can really be a mess
When your love is true,
something more and nothing less
– you're blessed

True love blasts thru ' thick and thin
conquers everything
my sweet true love

Love is all around
and we gotta let it grow
Love don't ever hurt
ONLY PEOPLE MAKE IT SO
Love can make you glow
Don't ya ever let it go, just flow

Love is not a game
to make you go insane
Love is not in vain
it'll never cause your pain
Crime is not the same
when they do it in the name of love

True love blasts thru ' thick and thin
conquers everything
my sweet true love True love blasts thru ' thick and thin
conquers everything
my sweet true love True love blasts thru ' thick and thin
conquers everything
my sweet true love


- Hanoi Rocks -

Tulin tanne kolme paivaa sitten pick upilla jossa mun lisaksi 24 ihmista: seitsaman hytissa, kaksi katolla ja loput lavalla, moottoripyora ja kaikkien ihmisten tavarat plus vahan hedelmia ym salaa. Istuin kuusi tuntia jonkun lanttusakin paalla ja tie oli kuoppainen ja valilla vaisteltiin puolenkin metrin railoja tiessa.
Tauoilla sai aina tunnon takas jalkoihinsa.
En ehka valita missaan kulkuneuvossa enaa yhtaan mistaan.
Once in the lifetime experience, sanon mina.

Kratiessa oltu nyt kolme paivaa ja taalla kuuma kuin you know where.
Alkuperaisen suunnitelman mukaan piti viipya vain paiva mutt tulikin rahaprobleemia jotka muru hoisi. Kiits.

Ekana iltana kun menin hostelliin jossa jaanan kanssa oli sovittu tapaavamme ja kysyin jaanan ja juhan huonetta hostellin pitajilta se sanoi ett ne oli lahteneet Rattanakiriin eilen. Olivat viettaneet taalla kuulemma kolme paivaa, kayneet siella ja taalla ja eilen lahteneet. Kertoi viela kaupungin nimenkin mihin olivat menneet. Varmistin viel et blondit tyypit nimeltansa nama ja nama suomesta. Kylla, ne ne oli sanoi Gh mies.

No olin aika hammennyksiss et mitas hittoo tas nyt sitt talleen pain suunnitelmat jaanan paassa muuttuneet.
Menin takas seuralaisteni Stanin ja Tiferetin luo ja olin hamaantynyt.
Sanoin skruu juu ja ajattelin ett olikin ihan kiva silti olla yksin liikenteessa joten no problems.
Silti hamas vaan niin vietavasti ett jaana oli tolleen pettany lupauksensa.
' You can't trust anybody, if you can't trust number one.'

Kaytiin syomassa ja haettiin bissee ja mentiin Mekong-joen rantsuun istuun ja rupatteleen.
Illan tullen lahettiin takas hostellille pain kavelemaan ja jossain vaiheessa kuului jaanan huuto "Mai, siell sa oot!!!'"
Mitas hittoo tyypit taal sittenkin!! Riemukas kohtaaminen oli se!
Maailma oli edelleenkin hyva mutt bisnes paha.
Guesthousin pitajalla ei tainnu olla muuta mielessa ku saada mut ottamaan oma huone hanen kiinteistostaan.
Skruu juu.

Loppuillasta istuskeltiin delfiini baaris jonka omistaja muistuttaa aikas paljon Moeta simpsoneista. Tunnelma ei hanen paikas yht kehno kyll oo mut jotain yhtalaisyyksia heidan ulkonaossa ja baarissakin on. Sairaan mukava mies. Asunu taalla jo silloin ku taa maa ollut pallon paallinen helvetti. Alunperin Kanadasta tullu. Olo oli sairaan kotoisa pitkasta aikaa kun rokkenrolli soi.


Eilen kaytiin katsomassa harvinaisia jokidelfiineja.
Herattiin aamu kuudelta ja lahettiin polkemaan fillareilla 15km matkaa Stanin ja Tiferetin kanss.
Matkalla tuli huudeltua Hellouta ja hyvaa paivaa aika monia satoja kertoja. Mutt kyll taas niin hyvalle tuulelle sai paikallisten hymyilevat kasvot.
Ku oltiin ostettu lippu delfiiniveneajelulle karu totuus paljastui kun kyselin miks delfiinit oleilee just talla tietylla alueella ja vastaus oli kuivakausi. Ei tarpeeks vetta mekongissa. Eli delfiini parat jumissa ja mekin osallistumassa tahan valtaisaan delfiinien rauhan riistoon juuri parhaillaan. Olo meni surkeeks.
Oltiin ainoat turistit siihen aikaan vesilla ja saatiin pallistella ihmeellisia olentoja rauhassa. Kuskimme kaytti moottorii hyvin vahaisissa maarin: jos nyt haluu jotain lohtua hakea.

Kun oikeesti delfiinit alkoi meita lahestya ja viisi telepaattista olentoa rivissa kohti venettamme ui niin kylla irtos niin hyvat energiat ettei mitaan rajaa.
Tajusin ett noi tyypit ei ehka paljon elinolojaan murehdi, se on jonkun muun karman kannettavana mita pahaa niille aiheuttaa.


Tanaan edetaan Stung Trengiin.
Bussi lahtee 13:30.

Love you .

Tulin tanne siis kampong chamin kautta.
Siell hurrjat uuden vuoden kekkerit mopokuskini perheen kanssa. Mut toivotettiin taas kerran niin sydamellisesti tervetulleeksi heidan yhteisoonsa ett ei mitaan rajaa.
Juotiin bissee ja syotiin. Ei pystynyt enaa muistaa mika kippis on khmeriksi yhden kaljan jalkeen, siin oli joku kolme lausetta sian saksaa. Aina ne vaan yritti muistuttaa mua mut juomatahti oli liian kova lahimuistini pysya perassa.
Yrittivat kovasti opettaa mulle myos perinteisii khmer tanssei mut meikan mielesta ne alkoi tuntuu tylsalta rivitanssilta ja rokkasin loppuillan omiani. Tyypeil oli hauskaa katsellessaan mua.
Ainoa valkonaama ja kummat tanssiaskeleet.
Niin hauskaa!

Taal asustelen Nature lodge nimises paikass keskella viidakon ihmeellisia aania.
Nyrkin kokoiset koppakuoriaiset lentelee yossa peravalo kiiluen.
Ja mun bungalowin katossa asuu niin isoja hamahakkeja, etten uskalla nukkua yksin kuin valot paalla.
Mahtavaa seuraa, pelle miljoona 2 asuu naapurissain.
Rafa, tuntuu et se on nahnyt kaikki maailman rotanloukot ja kyyhkysenpesat,
mutt 50 vuodess kyll ehtiikin.
Juotu whiskyy ja rommii vuorotellen, puhuttu maat ja taivaat.
Tanaan moottoripyorailtiin vesiputokselta toiselle. Kavin suihkus 30metrisen vesiputoksen alla, meinas housut lahtee virran mukana ku paine oli niin kova.
Tanssahtelin viidakoss kuin keijukainen (yritin!) satojen perhosten ymparoimana.

sunnuntaina etenen Kratiin.
ja naen taas jaanan.
Kylla taa yksinkin matkustaminen maistuu, ei valittamista, mutt hauskaa paasta valil puhuu taas suomee. Tanaankin meni minuutteja et muistin mika coconut on suomeks.
Alkaa oma aidinkieli jo unohtuu ku puhelee vaan enklantii.
Ja hauska paasta asuu oikeeseen huoneeseen taas seuraavaks, alkaa otokka kiintioni olla aikas TAYSI.


Show must go on.

Niin kuin aalto tarvitsee rantaa
tarvitsee suu suuta
Niin kuin lintu tarvitsee oksaa
tarvitsee käsi kättä
Niin kuin sillan toinen pää
tarvitsee toista
tarvitsen minä sinua
ettei virta veisi

- Tommy Tabermann

Where I go I just don't know
I got to got to gotta take it slow.
When I find my piece of mind
I'm gonna give you some of my good time.

Today love smiled on me.
It took away my pain say please
All that you had to free
You gotta let it be oh yeah.


You're so polite indeed
Well I got everything I need.
Oh make my days a breeze
And take away my self destruction.

It's bitter baby,
And it's very sweet.
I'm on a rollercoaster,
but I'm on my feet.
Take me to the river,
Let me on your shore.
I'll be coming back baby,
I'll be coming back for more.

Doo doo doo doo dingle zing a dong bone
Ba-di ba-da ba-zumba crunga cong gone bad

Where I go I just don't know
I might end up somewhere in Mexico.
When I find my piece of mind
I'm gonna keep you for the end of time.


- RHCP -

Eilen lahdin phnom penista tanne Kompong Chamiin.
Bussissa vieressani istui paikallinen poika joka tarjos mulle yosijaa veljensa luota jonka luona han itsekaan ei ollut ennen kaynyt. Tuumailin hetken energioita, mennakko yksin guesthousiin vai paikalliseen bambumajaan ystavallisten ihmisten keskuuteen. Valitsin seuran ja koska se ajatus tuntui hyvalta matkan edetessakin valinta oli selkea.
Matkalla pojan kans puhuttiin suomalaisista lehmista ja kaikesta muusta erittain jarkevasta.
Noh, matka perille, maaseudun perimmaiseeen kolkkaan (i dont know but) kesti kasiin asti iltaan. Oli ihan pilkko pimeaa ja siel mentiin skootterin kans jonnekkin mist mulla ei ollu hajuakaan! Tahdet loisti kirkkaana taivaalla ja kumipuut reunusti tienviertä.
Paastiin perille ja siel lapset osoitteli mua ja nauroi. Ilveilin niille ja nauroin takas. Eivat olleet koskaan ennen nahneet valkonaamaa.
Olin varmaan paras esimerkki , haa.
Sain iltapalaksi nuudelisoppaa kera juuri tapetun lehman! (^Isani tappoi taman lehman juuri^)
Iltapesun jalkeen maailman kolkoimmassa vessassa, menin nukkuun. Sankyni oli kaislamatto lattialla. Koko yon seinan takana huusi lehma.
Olosuhteet eivat olleet maailman hehkeimmat mut vieraanvaraisuus ja ystavallisyys jota kohtaan mua osoitettiin ei oo voittanutta!
Aamulla herasin siihen ku jengi alkaa pelaan biljardii aamu seiskalta ja tokkii makuuhuoneeni kattoa biliskepilla. WAKE UP! ok, aamupalaks taas nuudelisoppaa kera edellispaivana tapetun lehman. Lihat jai kyll syomatta, ei aamul pysty.
Lapset taas nauroi ja kikatti. Yhdel tytolla oli vaaleanpunainen rinsessa royhelo mekko mut ilmeet ei ollu rinsessan kaytostapojen mukaiset ku näytteli mulle vaan kieltä, huomautin halle asiasta. Ei tainnu ymmartaa.

Kaikki bussit maaseudulta tayteen buukattu mut sain ilmaisen kyydin paikallisilta miehilta niitten toyotalla mist puuttui takapenkki.
Siis nyt takas taal cityssa, Kompong Chamissa, Mekong joen rannalla. Tanaan olen juonut cocacolaa muovipussista, (normaali tapa taalla), joutunut mopopapan huijaamaksi, lehman jahtaamaksi ja erittain paljon ihmetellyksi ja kummastelluksi.
Taal kaks gringoo mun lisaks nakynyt.
Olen nahtavyys.

Matkan piti jatkua huomenna aamullaMondul kirin provinssiin mut kaikki bussit taynna joten pitaa venata sunnuntai aamuun asti taalla. Viela hetki siis muukalaisen elamaa. Siel seuraavas paikas nahty varmaan enemman turistei ja ihmiset ymmartaa englantia joten paasee KOMMUNIKOIMAAN.
Huomenna buukkasin itselleni mopokuskin nayttaan mulle paikallisii mestoi koko paivaks. Huomenna myos Khmerien uusi vuosi. Tieda minkalaiset bileet tiedos ja kenen kans.
Huomisesta kun ei koskaan tieda, muutakun et se tulee.

- - I'm tired of losing - -


Ei ole menetyksia. On vain pelko siita, etta sellaista tapahtuisi.
Kaiken me SAAMME.
Vaihtoehdot ovat vain erit kuin mitka olisimme ehka paattaneet valita.
Sydantaan pitaa seurata. Mista sita itsensa muuten loytaisi!? Oh my.
On kaksi voimaa josta valita johdattaja: pelko tai rakkaus.
Kumpi vie paremmin silmat suljettuina, pimealla metsatiella kun kompasssi on sekaisin?
Eika edes oo, mut riskitkin on huomioitava. :)

Jaana choosed beach, i choosed life. :)
Nyt alkaa yksinaisen suden matka viidakkoon.
Onneks taa ei ooo kumminkaan lonely planet,
vaiks joku kirjasarja silleen reissaajia opastaakin.

Aamuyosta tapasin puistossa apinan.
Siel ne hengaa puistossa niinku (me) muutkin. :)
Hymyilin sille ja tarjosin purkkaa mut toinen vaan irvisti.
Primitiivilimittini tayttyi! jos ei hyvalla nii sit banaanilla.

Asken menin taas kavelylle puistoon. Siel oli apinat taas poikineen.
Nyt meil synkkas paremmin: aamut ei vissiin apinoille parasta sosialisointi aikaa.
Kettui kyl: ku on antamassa pahkinaa nii toinen meinaa vieda koko pussin kadesta.

Eilen kaytiin suures supermarketissa.
Siel myytiin puunkuorta ja oksia pussissa ! (vissiin maustetta johonkin keittoon), vaaleanpunaisia ja mustia kananmunia, kuorrutettuja herneita ja homehtuneelta nayttavii pahkinoita.
Sinisii, pinkkei ja violetteja hiusvareja oli kyll, mut vaikeempi on loytaa blondii varii jaanalle.

Meil iski shoppaushysteria. Oli niin paljon KAIKKEA. MITA VAAN.
Onneks taal ihmiset sen verran pienii etten mahdu niitten vaatteisiin niin ei pystynyt loytaan ku yhdet sopivan kokoiset housut ja paidan. :)

Seuraavaks suuntana Krat ja Mekong-joen suistot, sinne katsomaan harvinaisia jokidelfiineja joiden lukumaara talla hetkella n.70 tai alle koko maailmassa.
Suurin syy niiden katoon on paikallinen tapa kalastaa: heitetaan vaan dynamiittipotko veteen, PUUUMM! ja kerataan kuolleet kalat veneeseen. Delfiinille ei siina tilanteessa paljon etumatkaa anneta. Ihminen haluu tehda asiat helpoksi, ihan minka tahansa kustannuksella.

So long until next time.

" There's no way to happiness,
happiness is the way. "

Jalleen taasen Phnom Penissa. Tultiin tanne eilen.
Sihanoukvillessa vierahti viikonpaivat. Se oli pieni kaupunki, leppoisaa elamaa.
Lehmat, kanat ja ihmiset sulassa sovussa kayskenteli ympari kaupunkia.
Siel oli parhaat monsuunibileet ikina! Tanssittiin kaatosateessa ja kelluttiin meressa aamuun asti salamoiden valkkyessa hardcore strobona taivaalla. Ei voi olla parempaa!
Joka ilta paatettiin etta TANAAN EI MENNA vaatteet paalla mereen mut toisin aina kavi.
Lopulta mulla ei ollu enaa yksiakaan kuivia vaatteita ja piti ostaa uusii.
Ihaniin lapsiin myos tutustuttiin siella. Mii niminen tytto nukahti paivaunille syliini ja illalla heiteltiin karrynpyorii.

Life Is Luxory.


Kohta juhlitaan Khmerien uuttavuotta.

Aika on mentaalinen, ei mekaaninen kasite.
- Yhta aikaa kaikki!

Ei olla varmoja missa me ollaan kun juhlat alkaa mutta monen paivan juhlintaa taas tiedossa :)

Viidakkorumpujen jo kuulen mua kutsuvan!!