IRC-Galleria

"It is partly correct to say Kali is a goddess of death but She brings the death of the ego as the illusory self-centered view of reality. Nowhere in the Hindu stories is She seen killing anything but demons nor is She associated specifically with the process of human dying like the Hindu god Yama (who really is the god of death). It is true that both Kali and Shiva are said to inhabit cremation grounds and devotees often go to these places to meditate. This is not to worship death but rather it is to overcome the I-am-the-body idea by reinforcing the awareness that the body is a temporary condition. Shiva and Kali are said to inhabit these places because it is our attachment to the body that gives rise to the ego. Shiva and Kali grant liberation by removing the illusion of the ego. Thus we are the eternal I AM and not the body. This is underscored by the scene of the cremation grounds.

Of all the forms of Devi, She is the most compassionate because She provides moksha or liberation to Her children. She is the counterpart of Shiva the destroyer. They are the destroyers of unreality. The ego sees Mother Kali and trembles with fear because the ego sees in Her its own eventual demise. A person who is attached to his or her ego will not be receptive to Mother Kali and she will appear in a fearsome form. A mature soul who engages in spiritual practice to remove the illusion of the ego sees Mother Kali as very sweet, affectionate, and overflowing with incomprehensible love for Her children."
(http://www.goddess.ws/kali.html)

Intialainen tarina kertoo, että aikojen alussa ihmiset saivat jumalalta lahjaksi kalliin aarteen ja sen avulla he elivät täydellisen tyytyväisinä, onnellisina ja kosketuksissa luonnon ja luojansa kanssa. Mutta aikojen myötä he muuttuivat ja heistä tuli röyhkeitä ja piittaamattomia. Luoja päätti rankaista ihmisiä ottamalla heiltä pois tuon aarteen, joka piti heidät jumalaisessa tasapainossa. Hän mietti pitkään, mihin piilottaisi sen, ettei ihminen sitä löytäisi kuin niin syvän etsinnän jälkeen, että vihdoin osaisi sitä arvostaa.

Laittaisiko hän sen syvälle maankuoren kätköihin?

Upottaisi valtameren pohjaan?

Kätkisi kuun kraatteriin?

Lopulta hän keksi ratkaisun! Hän piilotti palasen aarretta jokaisen ihmisen sisälle. Sen tehtyään hän ryhtyi tyytyväisenä seuraamaan luomistyönsä kehitystä. Aikojen kuluessa ihminen porautui maan uumeniin, tutki merten pohjat ja matkasi kuun pinnalle. Mutta harva keksi tutkia omaa sisintään, joten aarre on monilta yhä tänäkin päivänä löytymättä...