IRC-Galleria

"Ooh, kuinka ihana minä

Olen kirjoittanut hyväksymisestä monissa kirjoituksissani. Se on ollut hyvin pinnallista ja kevyttä. Nyt alan nähdä hyväksymisen toisin. Se kuuluu kaikkeen. Se on väistämätön ja ehdoton osa paranemista, mutta ei ole ole paranemisen osa. Se on koko paraneminen.

Olen ajatellut joskus, että meissä on ikään kuin kaksi osaa - osa, joka hyväksyy ja osa, joka hyväksytään. Se osa, jonka tehtävänä olisi hyväksyä, kamppailee, koska sen on niin vaikea hyväksyä sitä osaa, joka odottaisi hyväksytyksi tulemista. Ikään kuin jokin meissä tulisi pikku hiljaa tietoisiksi osista, joista emme ole olleet tietoisia, ja joiden hyväksymisen kanssa me kamppailemme. Mutta niin ei ole. Hyväksyminen tai hyväksymättömyys on meidän koko tietoisuutemme. Meidän jokainen reaktiomme on se ainoa keino, jolla pystymme tiedostamaan jotakin. Se kokemus, joka minussa herää, on minun ainoa mahdollisuuteni olla tässä maailmassa. Jos siihen kuuluu itsen halveksiminen, se kuuluu siihen. Tai mikä tahansa muu. Meillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta kokea toisin kuin koemme. Me olemme omaksuneet tavan nähdä, kokea, tuntea, ajatella - siis olla tietoisia. Meillä ei ole mitään muuta tapaa. Jos minä ahdistun aina, kun jokin asia tulee mieleeni, minun tietoisuuteni on sellainen. Minä näen tämän kohdan maailmasta niin, ja ainoa toinen vaihtoehto on se, että minä en näkisi sitä ollenkaan.

Sen tähden hyväksymisessä on kyse meidän koko tietoisuutemme hyväksymisestä. Kyse on sen ainoan tavan vastaanottamisesta, millä minä voin olla ja elää tällä hetkellä. Jos kiellän sen, kiellän jotakin, jota ei voi kieltää. Se on edelleen ja tulee läpi edelleen. Minun ainoa mahdollisuuteni on ottaa vastaan sekin, että mikään minussa ei tahtoisi ottaa sitä vastaan. Hyväksyminen ei ole sellaista, jota meidän pitäisi harjoitella tai odottaa. Heti, kun ensimmäinen ajatus hyväksymisestä on meidän mielessämme, se on osa tietoisuuttamme. Se liittyy tietoisuuteemme juuri niin kuin se voi ja niin kuin sen kuuluu liittyä.

[Harjoitus: Kun sinussa tapahtuu jotakin - mitä tahansa, tai kun huomaat reagoivasi johonkin, sano "ooh, kuinka ihana minä". Tällä tavoin sinä katsot sitä ainoaa tapaa, jolla tietoisuutesi on elossa. Sinulla ei ole mitään muuta tapaa olla tässä juuri nyt. On suurta rakkautta rakastaa sitä.]

Paranemisessa on kyse hyvin pitkälti yhdestä asiasta: että alamme pystyä lepäämään rauhassa siinä, mikä on. Me etsimme jotakin, joka ei ole etsittävissä, vaan ainoastaan vastaanotettavissa. Tämä on kaikkien Zen-oppilaiden ja valaistumista etsivien kompastuskivi. Me löydämme, kun lakkaamme etsimästä. Meidän tietoisuudessamme ei ole mitään vikaa. Me olemme koko meidän tietoisuutemme juuri sillä tavalla, kuin tietoisuutemme tulee esiin. Ooh, kuinka ihana minä! (Tämä ei ole itsekäs huudahdus - päin vastoin. Huudahdus on sen itsen vastaanottaminen, jonka luomiseen minulla ei ole mitään osaa. Tämä huudahdus sisältää kaikkien ihmisten tervetulotoivotuksen, sillä näin vastaanotettu minä on jokainen minä. Se ei ole erillinen ja dualistinen minä, vaan minä ja me - minä sellaisena kuin maailma heijastuu sen kautta, läpi ja avulla. Mikään siinä ei ole minun omaani, vaikka onkin minulle ominaista.)

Meillä ei ole mitään mahdollisuutta asettua oman tietoisuutemme ulkopuolelle arvioimaan sitä. Jos me pidämme joistakin kokemuksemme osista ja emme pidä joistakin, se tapahtuu meidän tietoisuudessamme ja on osa sitä. Meidän tietoisuutemme saattaa pystyä näkemään joitakin asioita vain itsemme syyttämisen tai vihaamisen kautta - tai muiden vihaamisen kautta, mikä on sama asia.

Kun heräät aamulla mihin tahansa kokemukseen tai ajatukseen, sano "oi, miten ihana minä". Kun kävelet katua tai tietä, toista itsellesi "oi, miten ihana minä". Kun havahdut ahdistukseen, sano itsellesi "oi, miten ihana minä", sillä ahdistus on sinun keinosi olla tietoinen jostakin. Jos torjut sen, kavennat tietoisuuttasi etkä pääse näkemään, mistä olet tietoinen. Tietoisuutesi ei siitä kuitenkaan kapene - itseymmärryksesi ja siitä seuraava luonnollisuus vain eivät kasva. Kun reagoit muihin ihmisiin tai tilanteisiin, sano "oi, miten ihana minä". Kun ilahdut jostakin tai olet onnellinen, sano itsellesi "oi, miten ihana minä". Tällä tavoin me opimme näkemään myös sen, että kaikki muut ihmiset ovat täsmälleen samassa tilanteessa. He saattavat olla tietoisia joistakin asioista vain "kummallisen" suhtautumisen kautta.

Kun sanon itselleni "oi, miten ihana minä",
sanon sinulle "oi, miten ihana sinä".

Meidän ei tarvitse nimetä mitään, emmekä me osaisikaan keksiä mitään uutta. Meidän ei tarvitse, sillä kaikki uusi tulee itsestään, kun lakkaamme torjumasta. Uudet asiat ovat jo meidän tietoisuudessamme. Siksi ne reagoivat. Meidän tarvitsee vain kuunnella niitä siitä huolimatta, että ne tuntuvat puhuvan vastemielisellä tavalla. Oi, miten hieno tapa! Oi, miten hienoja kaikki ihmiset!

Kohti iloa

Edellä mainittu itsen ihastelu on ensimmäisiä askeleita kohti iloa. Me opettelemme ensin sietämään itseämme ja oloamme. Sitten me opettelemme myöntämään, että kaikella on tarkoitus. Jos meistä tuntuu joltakin, siihen on syynsä, ja se on meidän parhaaksemme. Meidän tunteemme voivat kertoa, että asiat ovat hyvin ja tilanne on hyvin. Tunteemme voivat kertoa myös, että asiat ja tilanne eivät ole meidän parhaaksemme. Tai ne voivat kertoa meille, että meissä itsessämme jokin ei ole hyvin. Silloinkin tunteemme ovat meidän parhaaksemme. Niiden viesti on aina hyväksi. Siis, kun meistä tuntuu hyvältä tai pahalta, meillä on hyvä syy todeta "oi, miten ihana minä". Silloin me emme torju emmekä ohita tunteitamme.

Joskus me odotamme, että paranisimme, ja että parantunut minä voisi sitten alkaa iloita. Niin ei käy. Meihin ei tule uutta parantunutta nauravaa osaa, vaan meidän narkomaanimme on se, joka alkaa nauraa. Meidän oma kaiken läpi kulkenut persoonallisuutemme vapautuu - kaikkine matkan varrella keräämine ominaisuuksineen. Sen tähden tämän artikkelin nimi ei ole naurava parantunut, vaan naurava narkomaani. Meissä ei ole mitään vikaa. Ei ole mitään syytä odottaa, että parantuisimme ja muuttuisimme niin hyviksi, että voisimme alkaa nauraa. Sanoisin, että yksi paranemisen huippukohtia on se, kun tälläiset unelmat katoavat. Silloin läsnäolo ja hyväksyminen astuvat uuteen vaiheeseen. Voisi sanoa, että hyväksyminen lakkaa, sillä ei ole enää mitään hyväksyttävää. Ilo tulee mukaan. Silti me huomaamme edelleen kipeitä asioita. Me saatamme huomata asian, joka olisi joskus tuntunut hävettävältä tai pelottavalta, mutta nyt me koemme vain välähdyksenomaisen nöyryyden, ja seuraavassa hetkessä olemme ottaneet sen vastaan - vieläpä ilolla. Me elämme virtaavassa todellisuudessa, emmekä vertaa todellisuutta illuusioihin.

Me tulemme tähän iloon täsmälleen sellaisina kuin olemme. Koko meidän roskakuormamme nauraa vailla syyllisyyttä tai häpeää. Tästä kertoo esimerkiksi Zen-runon Härkä ja paimen kappale kahdeksan seuraavasti: "Kaikki sekaannus on väistynyt ja tyyneys yksin vallitsee; edes pyhyyden aatetta ei ole. Hän ei vitkastele siellä; missä on Buddha, ja sen missä Buddha on, hän nopeasti sivuuttaa. Kun ei ole olemassa mitään dualismin muotoa, jopa tuhatsilmäinenkään ei keksi tähystysaukkoa. Pyhyys, jolle linnut tuovat kukkia uhriksi, on vain ilveilyä"."

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/naurava.html

Entä jos olisit kuollut tänään, ja saanut lahjan palata tyhjältä pöydältä, kokonaan uusi alku, täydessä kasvussaan ja käyttövalmiina? Antaisitko itsesi astua ulos karmasta, päästää irti kuvioista joissa olet elänyt, vapautua vastuista ja taakoista joita olet kantanut, ja aloittaa uudestaan? Voit antaa itsellesi tuon lahjan juuri tässä hetkessä.

Jos voit aloittaa uudelleen, mitä valitset?

Rule One - You will receive a body. Whether you love it or hate it, it's yours for life, so accept it. What counts is what's inside.

Rule Two - You will be presented with lessons. Life is a constant learning experience, which every day provides opportunities for you to learn more. These lessons specific to you, and learning them 'is the key to discovering and fulfilling the meaning and relevance of your own life'.

Rule Three - There are no mistakes, only lessons. Your development towards wisdom is a process of experimentation, trial and error, so it's inevitable things will not always go to plan or turn out how you'd want. Compassion is the remedy for harsh judgement - of ourselves and others. Forgiveness is not only divine - it's also 'the act of erasing an emotional debt'. Behaving ethically, with integrity, and with humour - especially the ability to laugh at yourself and your own mishaps - are central to the perspective that 'mistakes' are simply lessons we must learn.

Rule Four - The lesson is repeated until learned. Lessons repeat until learned. What manifest as problems and challenges, irritations and frustrations are more lessons - they will repeat until you see them as such and learn from them. Your own awareness and your ability to change are requisites of executing this rule. Also fundamental is the acceptance that you are not a victim of fate or circumstance - 'causality' must be acknowledged; that is to say: things happen to you because of how you are and what you do. To blame anyone or anything else for your misfortunes is an escape and a denial; you yourself are responsible for you, and what happens to you. Patience is required - change doesn't happen overnight, so give change time to happen.

Rule Five - Learning does not end. While you are alive there are always lessons to be learned. Surrender to the 'rhythm of life', don't struggle against it. Commit to the process of constant learning and change - be humble enough to always acknowledge your own weaknesses, and be flexible enough to adapt from what you may be accustomed to, because rigidity will deny you the freedom of new possibilities.

Rule Six - "There" is no better than "here". The other side of the hill may be greener than your own, but being there is not the key to endless happiness. Be grateful for and enjoy what you have, and where you are on your journey. Appreciate the abundance of what's good in your life, rather than measure and amass things that do not actually lead to happiness. Living in the present helps you attain peace.

Rule Seven - Others are only mirrors of you. You love or hate something about another person according to what love or hate about yourself. Be tolerant; accept others as they are, and strive for clarity of self-awareness; strive to truly understand and have an objective perception of your own self, your thoughts and feelings. Negative experiences are opportunities to heal the wounds that you carry. Support others, and by doing so you support yourself. Where you are unable to support others it is a sign that you are not adequately attending to your own needs.

Rule Eight - What you make of your life is up to you. You have all the tools and resources you need. What you do with them is up to you. Take responsibility for yourself. Learn to let go when you cannot change things. Don't get angry about things - bitter memories clutter your mind. Courage resides in all of us - use it when you need to do what's right for you. We all possess a strong natural power and adventurous spirit, which you should draw on to embrace what lies ahead.

Rule Nine - Your answers lie inside of you. Trust your instincts and your innermost feelings, whether you hear them as a little voice or a flash of inspiration. Listen to feelings as well as sounds. Look, listen, and trust. Draw on your natural inspiration.

Rule Ten - You will forget all this at birth. We are all born with all of these capabilities - our early experiences lead us into a physical world, away from our spiritual selves, so that we become doubtful, cynical and lacking belief and confidence. The ten Rules are not commandments, they are universal truths that apply to us all. When you lose your way, call upon them. Have faith in the strength of your spirit. Aspire to be wise - wisdom the ultimate path of your life, and it knows no limits other than those you impose on yourself.

Mind can never be intelligent - only no-mind is intelligent. Only no-mind is original and radical. Only no-mind is revolutionary - revolution in action.

This mind gives you a sort of stupor. Burdened by the memories of the past, burdened by the projections of the future, you go on living - at the minimum. You don't live at the maximum. Your flame remains very dim.

Once you start dropping thoughts, the dust that you have collected in the past, the flame arises - clean, clear, alive, young. Your whole life becomes a flame, and a flame without any smoke. That is what awareness is.


Commentary:

The veil of illusion, or maya, that has been keeping you from perceiving reality as it is, is starting to burn away. The fire is not the heated fire of passion, but the cool flame of awareness. As it burns the veil, the face of a very delicate and childlike buddha becomes visible.

The awareness that is growing in you now is not the result of any conscious "doing", nor do you need to struggle to make something happen. Any sense you might have had that you've been groping in the dark is dissolving now, or will be dissolving soon. Let yourself settle, and remember that deep inside you are just a witness, eternally silent, aware and unchanged.

A channel is now opening from the circumference of activity to that center of witnessing. It will help you to become detached, and a new awareness will lift the veil from your eyes.

Zen wants you living, living in abundance, living in totality, living intensely - not at the minimum as Christianity wants you, but at the maximum, overflowing.

Your life should reach to others. Your blissfulness, your benediction, your ecstasy should not be contained within you like a seed. It should open like a flower and spread its fragrance to all and sundry - not only to the friends but to the strangers too.

This is real compassion, this is real love: sharing your enlightenment, sharing your dance of the beyond.


Commentary:

The Queen of Rainbows is like a fantastic plant that has reached the apex of its flowering and its colors. She is very sexual, very alive, and full of possibilities. She snaps her fingers to the music of love, and her zodiac necklace is placed in a way that Venus lies over her heart. The sleeves of her garment contain an abundance of seeds, and as the wind blows the seeds will be scattered to take root where they may. She is not concerned whether they land on the soil or on the rocks - she is just spreading them everywhere in sheer celebration of life and love. Flowers fall on her from above, in harmony with her own flowering, and the waters of emotion swirl playfully beneath the flower on which she sits.

You might feel like a garden of flowers right now, showered with blessings from everywhere. Welcome the bees, invite the birds to drink your nectar. Spread your joy around for all to share.