IRC-Galleria

- - I'm tired of losing - -


Ei ole menetyksia. On vain pelko siita, etta sellaista tapahtuisi.
Kaiken me SAAMME.
Vaihtoehdot ovat vain erit kuin mitka olisimme ehka paattaneet valita.
Sydantaan pitaa seurata. Mista sita itsensa muuten loytaisi!? Oh my.
On kaksi voimaa josta valita johdattaja: pelko tai rakkaus.
Kumpi vie paremmin silmat suljettuina, pimealla metsatiella kun kompasssi on sekaisin?
Eika edes oo, mut riskitkin on huomioitava. :)

Jaana choosed beach, i choosed life. :)
Nyt alkaa yksinaisen suden matka viidakkoon.
Onneks taa ei ooo kumminkaan lonely planet,
vaiks joku kirjasarja silleen reissaajia opastaakin.

Aamuyosta tapasin puistossa apinan.
Siel ne hengaa puistossa niinku (me) muutkin. :)
Hymyilin sille ja tarjosin purkkaa mut toinen vaan irvisti.
Primitiivilimittini tayttyi! jos ei hyvalla nii sit banaanilla.

Asken menin taas kavelylle puistoon. Siel oli apinat taas poikineen.
Nyt meil synkkas paremmin: aamut ei vissiin apinoille parasta sosialisointi aikaa.
Kettui kyl: ku on antamassa pahkinaa nii toinen meinaa vieda koko pussin kadesta.

Eilen kaytiin suures supermarketissa.
Siel myytiin puunkuorta ja oksia pussissa ! (vissiin maustetta johonkin keittoon), vaaleanpunaisia ja mustia kananmunia, kuorrutettuja herneita ja homehtuneelta nayttavii pahkinoita.
Sinisii, pinkkei ja violetteja hiusvareja oli kyll, mut vaikeempi on loytaa blondii varii jaanalle.

Meil iski shoppaushysteria. Oli niin paljon KAIKKEA. MITA VAAN.
Onneks taal ihmiset sen verran pienii etten mahdu niitten vaatteisiin niin ei pystynyt loytaan ku yhdet sopivan kokoiset housut ja paidan. :)

Seuraavaks suuntana Krat ja Mekong-joen suistot, sinne katsomaan harvinaisia jokidelfiineja joiden lukumaara talla hetkella n.70 tai alle koko maailmassa.
Suurin syy niiden katoon on paikallinen tapa kalastaa: heitetaan vaan dynamiittipotko veteen, PUUUMM! ja kerataan kuolleet kalat veneeseen. Delfiinille ei siina tilanteessa paljon etumatkaa anneta. Ihminen haluu tehda asiat helpoksi, ihan minka tahansa kustannuksella.

So long until next time.

" There's no way to happiness,
happiness is the way. "

Jalleen taasen Phnom Penissa. Tultiin tanne eilen.
Sihanoukvillessa vierahti viikonpaivat. Se oli pieni kaupunki, leppoisaa elamaa.
Lehmat, kanat ja ihmiset sulassa sovussa kayskenteli ympari kaupunkia.
Siel oli parhaat monsuunibileet ikina! Tanssittiin kaatosateessa ja kelluttiin meressa aamuun asti salamoiden valkkyessa hardcore strobona taivaalla. Ei voi olla parempaa!
Joka ilta paatettiin etta TANAAN EI MENNA vaatteet paalla mereen mut toisin aina kavi.
Lopulta mulla ei ollu enaa yksiakaan kuivia vaatteita ja piti ostaa uusii.
Ihaniin lapsiin myos tutustuttiin siella. Mii niminen tytto nukahti paivaunille syliini ja illalla heiteltiin karrynpyorii.

Life Is Luxory.


Kohta juhlitaan Khmerien uuttavuotta.

Aika on mentaalinen, ei mekaaninen kasite.
- Yhta aikaa kaikki!

Ei olla varmoja missa me ollaan kun juhlat alkaa mutta monen paivan juhlintaa taas tiedossa :)

Viidakkorumpujen jo kuulen mua kutsuvan!!

Tama maailma on niin ihmeellinen ja nama ihmiset taalla karusta menneisyydestaan huolimatta (tai juuri sen vuoksi) mielettoman ihania ja vilpittoman ystavallisia.
Olen rakastunut tahan maahan ja naihin ihmisiin.

Eilen herasimme aamulla klo 5 ja lahdimme Angkoriin. Naimme mielettoman kauniin auringonlaskun jota kanssamme tulivat katselemaan paikalliset lapset (heilla kylla muut mielessa). Kiersimme viidakon keskella sijaitsevia temppeleita n.8 tuntia. Vaikuttava kokemus: menneisyys kuiski uskomattomia tarinoita. Miksei nykyaan panosteta kauneuteen ja yksityiskohtiin: jokainen temppeli oli taynna erilaisia yksityiskohtaisia kaiverrettuja reliefeja. Mykistavaa.

Sain auringonpistoksen ja loppupaiva hostellilla menikin sitt uniss ja pokerryksis ku pieni kimalainen. Taal lampoa +35 ja kuumuus mieleton!
Joka iltainen sahkokatkos saa ikavoimaan tuulettimia.

Meil mahtava aanimaailma bambumajamme ymparistoss: sammakolauma kurnuttaa, sirkat sirisee ja koirat ulisee. Ja joka ilta aloittaa kumiankalta kuulostava tyyppi aantelynsa.
Nii et otokat paa kii! Taal nukutaan.
Yollisten bileiden jalkeen het aamulla alkaa paikalliset paukuttaa ja sahata viereisellä tyomaalla...

Hektista on meininki ja tylsaa ei oo hetkeakaan.
Kaikki on eripain kuin kotosalla.
Suomes kaikki organisoitua ja tarkkaa; taal ihana hullunkurinen sekamelska.


Rakkautta rakkautta vaan,
- sitahan se kaikki on.

Rakkaani, en millaan jaksaisi tasta nousta enaa ollenkaan.
Voin kertoa et kaikki on pain vittua etta ei kai siita sitt sen kummempaa.
Saatana! pitais kai saada kunnolla turpaan kun mikaan ei nyt oikein jaksa koskettaa.
Sori vaaaan, et pysty nyt lohduttaa eika huvittaisi viela kuollakkaan.

Rakkaani, mennaan Aasiaan. Olen kuullut etta siella kaikki ovat kauniita.
Rakkaani, astutaan Aasian kiehtovaan maailmaan eika tulla takaisin milloinkaan.

Aasia on suuri maanosa, siella on tilaa liikkua ja olla vapaa.
Me muututaan siella enkeleiksi viikossa.
Jatetaan vaan kaikki ja lahdetaan seikkailemaan.

Milloinkaan ei voitais ketaan loukata. Liihoteltais puiden latvojen ylla viidakossa.
Ma saan ja sa saat siella aimo annoksen luovaa hulluutta,
joten mitas tuota sanot eikos jookos vaan.



- Risto -

Unissani olin eilen Remu Aaltosen luona kylassa.

Tassa todellisuudessa olen nyt Chantaburissa.
Tultiin tanne tanaan Koh Changilla lekottelun jalkeen. Siel chillailtiin biitsill pari paivaa, nukuttiin bungalowis Gekot kavereina ja juotiin rommia ampareista.

Taal ei paljon muita turisteja nay ja jengi ei meita kovin hyvin ymmarra.

Here we are! jauh!
kolme paivaa taalla vasta ja mita kaikkea tullutkaaan koettua.
Ensimmaisen paivan missio oli eksya: toteutunut. Amazing race olis jaany kesken eilen kun en pystynyt syomaan salaattiani. Too Hot!
Lennatetty leijaa, nahty on slummit ja loistokkuus, syoty kaikkea mita ei pitaisi syoda, opossumi, 300kg kilpikonnaa ja tuktuktuktutkutk.
Huomenna Koh Chang kutsuu.




Kukaan ei niin kuuro
kuin rakastava:
Ei kuule pahan kutsua
Kukaan ei niin sokea
kuin rakastava
Ei näe:
muita teitä
kuin sen oikean
Kukaan ei niin oikeassa paikassa
kuin se joka rakastaa:
paikassa kuin paikassa
rakastettunsa sylissä
Kukaan ei niin olemassa
kuin se joka rakastaa
niin että itkee onnesta
ja niiden puolesta
joille ei rakkautta ole suotu

- Tommy Tabermann

(...ja miten ikinä se huono biisi menikään...)

Ihanaa! Jännää!
2, 5 kuukauden Kaakkois-Aasian kiertue alkaa...Thaimaa, Kambodza, Vietnam, Laos...
Täältä voi lukea matkakertomuksia tulevaisuudessa.

Antakaa sisäisen auringon paistaa!
Voimavaloa!

<3, Mai

"Tie on kapee peltoihin nähren
mutta siitä mä lähren
kun tyttö sua tuutilullaa
onni ei voi muuta kun tulla.

Tässä oikea käteni,
tässä on mun hellä syrämmeni

ne on ainoot mitä mull on antaa."



http://www.youtube.com/watch?v=Tx1_-z5rfTA&mode=related&search=

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Poikkeustila+julistettiin+Bangkokiin/1135221741973

Keskiviikkona 10:55 perillä paikan päällä tsekkaas tilannetta omin silmin.


"Elämässä voi olla kauniimpiakin aikoja
mutta tämä aika on meidän."

- Jean Paul Sartre -