IRC-Galleria

Where I go I just don't know
I got to got to gotta take it slow.
When I find my piece of mind
I'm gonna give you some of my good time.

Today love smiled on me.
It took away my pain say please
All that you had to free
You gotta let it be oh yeah.


You're so polite indeed
Well I got everything I need.
Oh make my days a breeze
And take away my self destruction.

It's bitter baby,
And it's very sweet.
I'm on a rollercoaster,
but I'm on my feet.
Take me to the river,
Let me on your shore.
I'll be coming back baby,
I'll be coming back for more.

Doo doo doo doo dingle zing a dong bone
Ba-di ba-da ba-zumba crunga cong gone bad

Where I go I just don't know
I might end up somewhere in Mexico.
When I find my piece of mind
I'm gonna keep you for the end of time.


- RHCP -

Eilen lahdin phnom penista tanne Kompong Chamiin.
Bussissa vieressani istui paikallinen poika joka tarjos mulle yosijaa veljensa luota jonka luona han itsekaan ei ollut ennen kaynyt. Tuumailin hetken energioita, mennakko yksin guesthousiin vai paikalliseen bambumajaan ystavallisten ihmisten keskuuteen. Valitsin seuran ja koska se ajatus tuntui hyvalta matkan edetessakin valinta oli selkea.
Matkalla pojan kans puhuttiin suomalaisista lehmista ja kaikesta muusta erittain jarkevasta.
Noh, matka perille, maaseudun perimmaiseeen kolkkaan (i dont know but) kesti kasiin asti iltaan. Oli ihan pilkko pimeaa ja siel mentiin skootterin kans jonnekkin mist mulla ei ollu hajuakaan! Tahdet loisti kirkkaana taivaalla ja kumipuut reunusti tienviertä.
Paastiin perille ja siel lapset osoitteli mua ja nauroi. Ilveilin niille ja nauroin takas. Eivat olleet koskaan ennen nahneet valkonaamaa.
Olin varmaan paras esimerkki , haa.
Sain iltapalaksi nuudelisoppaa kera juuri tapetun lehman! (^Isani tappoi taman lehman juuri^)
Iltapesun jalkeen maailman kolkoimmassa vessassa, menin nukkuun. Sankyni oli kaislamatto lattialla. Koko yon seinan takana huusi lehma.
Olosuhteet eivat olleet maailman hehkeimmat mut vieraanvaraisuus ja ystavallisyys jota kohtaan mua osoitettiin ei oo voittanutta!
Aamulla herasin siihen ku jengi alkaa pelaan biljardii aamu seiskalta ja tokkii makuuhuoneeni kattoa biliskepilla. WAKE UP! ok, aamupalaks taas nuudelisoppaa kera edellispaivana tapetun lehman. Lihat jai kyll syomatta, ei aamul pysty.
Lapset taas nauroi ja kikatti. Yhdel tytolla oli vaaleanpunainen rinsessa royhelo mekko mut ilmeet ei ollu rinsessan kaytostapojen mukaiset ku näytteli mulle vaan kieltä, huomautin halle asiasta. Ei tainnu ymmartaa.

Kaikki bussit maaseudulta tayteen buukattu mut sain ilmaisen kyydin paikallisilta miehilta niitten toyotalla mist puuttui takapenkki.
Siis nyt takas taal cityssa, Kompong Chamissa, Mekong joen rannalla. Tanaan olen juonut cocacolaa muovipussista, (normaali tapa taalla), joutunut mopopapan huijaamaksi, lehman jahtaamaksi ja erittain paljon ihmetellyksi ja kummastelluksi.
Taal kaks gringoo mun lisaks nakynyt.
Olen nahtavyys.

Matkan piti jatkua huomenna aamullaMondul kirin provinssiin mut kaikki bussit taynna joten pitaa venata sunnuntai aamuun asti taalla. Viela hetki siis muukalaisen elamaa. Siel seuraavas paikas nahty varmaan enemman turistei ja ihmiset ymmartaa englantia joten paasee KOMMUNIKOIMAAN.
Huomenna buukkasin itselleni mopokuskin nayttaan mulle paikallisii mestoi koko paivaks. Huomenna myos Khmerien uusi vuosi. Tieda minkalaiset bileet tiedos ja kenen kans.
Huomisesta kun ei koskaan tieda, muutakun et se tulee.

- - I'm tired of losing - -


Ei ole menetyksia. On vain pelko siita, etta sellaista tapahtuisi.
Kaiken me SAAMME.
Vaihtoehdot ovat vain erit kuin mitka olisimme ehka paattaneet valita.
Sydantaan pitaa seurata. Mista sita itsensa muuten loytaisi!? Oh my.
On kaksi voimaa josta valita johdattaja: pelko tai rakkaus.
Kumpi vie paremmin silmat suljettuina, pimealla metsatiella kun kompasssi on sekaisin?
Eika edes oo, mut riskitkin on huomioitava. :)

Jaana choosed beach, i choosed life. :)
Nyt alkaa yksinaisen suden matka viidakkoon.
Onneks taa ei ooo kumminkaan lonely planet,
vaiks joku kirjasarja silleen reissaajia opastaakin.

Aamuyosta tapasin puistossa apinan.
Siel ne hengaa puistossa niinku (me) muutkin. :)
Hymyilin sille ja tarjosin purkkaa mut toinen vaan irvisti.
Primitiivilimittini tayttyi! jos ei hyvalla nii sit banaanilla.

Asken menin taas kavelylle puistoon. Siel oli apinat taas poikineen.
Nyt meil synkkas paremmin: aamut ei vissiin apinoille parasta sosialisointi aikaa.
Kettui kyl: ku on antamassa pahkinaa nii toinen meinaa vieda koko pussin kadesta.

Eilen kaytiin suures supermarketissa.
Siel myytiin puunkuorta ja oksia pussissa ! (vissiin maustetta johonkin keittoon), vaaleanpunaisia ja mustia kananmunia, kuorrutettuja herneita ja homehtuneelta nayttavii pahkinoita.
Sinisii, pinkkei ja violetteja hiusvareja oli kyll, mut vaikeempi on loytaa blondii varii jaanalle.

Meil iski shoppaushysteria. Oli niin paljon KAIKKEA. MITA VAAN.
Onneks taal ihmiset sen verran pienii etten mahdu niitten vaatteisiin niin ei pystynyt loytaan ku yhdet sopivan kokoiset housut ja paidan. :)

Seuraavaks suuntana Krat ja Mekong-joen suistot, sinne katsomaan harvinaisia jokidelfiineja joiden lukumaara talla hetkella n.70 tai alle koko maailmassa.
Suurin syy niiden katoon on paikallinen tapa kalastaa: heitetaan vaan dynamiittipotko veteen, PUUUMM! ja kerataan kuolleet kalat veneeseen. Delfiinille ei siina tilanteessa paljon etumatkaa anneta. Ihminen haluu tehda asiat helpoksi, ihan minka tahansa kustannuksella.

So long until next time.

" There's no way to happiness,
happiness is the way. "

Jalleen taasen Phnom Penissa. Tultiin tanne eilen.
Sihanoukvillessa vierahti viikonpaivat. Se oli pieni kaupunki, leppoisaa elamaa.
Lehmat, kanat ja ihmiset sulassa sovussa kayskenteli ympari kaupunkia.
Siel oli parhaat monsuunibileet ikina! Tanssittiin kaatosateessa ja kelluttiin meressa aamuun asti salamoiden valkkyessa hardcore strobona taivaalla. Ei voi olla parempaa!
Joka ilta paatettiin etta TANAAN EI MENNA vaatteet paalla mereen mut toisin aina kavi.
Lopulta mulla ei ollu enaa yksiakaan kuivia vaatteita ja piti ostaa uusii.
Ihaniin lapsiin myos tutustuttiin siella. Mii niminen tytto nukahti paivaunille syliini ja illalla heiteltiin karrynpyorii.

Life Is Luxory.


Kohta juhlitaan Khmerien uuttavuotta.

Aika on mentaalinen, ei mekaaninen kasite.
- Yhta aikaa kaikki!

Ei olla varmoja missa me ollaan kun juhlat alkaa mutta monen paivan juhlintaa taas tiedossa :)

Viidakkorumpujen jo kuulen mua kutsuvan!!

Tama maailma on niin ihmeellinen ja nama ihmiset taalla karusta menneisyydestaan huolimatta (tai juuri sen vuoksi) mielettoman ihania ja vilpittoman ystavallisia.
Olen rakastunut tahan maahan ja naihin ihmisiin.

Eilen herasimme aamulla klo 5 ja lahdimme Angkoriin. Naimme mielettoman kauniin auringonlaskun jota kanssamme tulivat katselemaan paikalliset lapset (heilla kylla muut mielessa). Kiersimme viidakon keskella sijaitsevia temppeleita n.8 tuntia. Vaikuttava kokemus: menneisyys kuiski uskomattomia tarinoita. Miksei nykyaan panosteta kauneuteen ja yksityiskohtiin: jokainen temppeli oli taynna erilaisia yksityiskohtaisia kaiverrettuja reliefeja. Mykistavaa.

Sain auringonpistoksen ja loppupaiva hostellilla menikin sitt uniss ja pokerryksis ku pieni kimalainen. Taal lampoa +35 ja kuumuus mieleton!
Joka iltainen sahkokatkos saa ikavoimaan tuulettimia.

Meil mahtava aanimaailma bambumajamme ymparistoss: sammakolauma kurnuttaa, sirkat sirisee ja koirat ulisee. Ja joka ilta aloittaa kumiankalta kuulostava tyyppi aantelynsa.
Nii et otokat paa kii! Taal nukutaan.
Yollisten bileiden jalkeen het aamulla alkaa paikalliset paukuttaa ja sahata viereisellä tyomaalla...

Hektista on meininki ja tylsaa ei oo hetkeakaan.
Kaikki on eripain kuin kotosalla.
Suomes kaikki organisoitua ja tarkkaa; taal ihana hullunkurinen sekamelska.


Rakkautta rakkautta vaan,
- sitahan se kaikki on.

Rakkaani, en millaan jaksaisi tasta nousta enaa ollenkaan.
Voin kertoa et kaikki on pain vittua etta ei kai siita sitt sen kummempaa.
Saatana! pitais kai saada kunnolla turpaan kun mikaan ei nyt oikein jaksa koskettaa.
Sori vaaaan, et pysty nyt lohduttaa eika huvittaisi viela kuollakkaan.

Rakkaani, mennaan Aasiaan. Olen kuullut etta siella kaikki ovat kauniita.
Rakkaani, astutaan Aasian kiehtovaan maailmaan eika tulla takaisin milloinkaan.

Aasia on suuri maanosa, siella on tilaa liikkua ja olla vapaa.
Me muututaan siella enkeleiksi viikossa.
Jatetaan vaan kaikki ja lahdetaan seikkailemaan.

Milloinkaan ei voitais ketaan loukata. Liihoteltais puiden latvojen ylla viidakossa.
Ma saan ja sa saat siella aimo annoksen luovaa hulluutta,
joten mitas tuota sanot eikos jookos vaan.



- Risto -

Unissani olin eilen Remu Aaltosen luona kylassa.

Tassa todellisuudessa olen nyt Chantaburissa.
Tultiin tanne tanaan Koh Changilla lekottelun jalkeen. Siel chillailtiin biitsill pari paivaa, nukuttiin bungalowis Gekot kavereina ja juotiin rommia ampareista.

Taal ei paljon muita turisteja nay ja jengi ei meita kovin hyvin ymmarra.

Here we are! jauh!
kolme paivaa taalla vasta ja mita kaikkea tullutkaaan koettua.
Ensimmaisen paivan missio oli eksya: toteutunut. Amazing race olis jaany kesken eilen kun en pystynyt syomaan salaattiani. Too Hot!
Lennatetty leijaa, nahty on slummit ja loistokkuus, syoty kaikkea mita ei pitaisi syoda, opossumi, 300kg kilpikonnaa ja tuktuktuktutkutk.
Huomenna Koh Chang kutsuu.




Kukaan ei niin kuuro
kuin rakastava:
Ei kuule pahan kutsua
Kukaan ei niin sokea
kuin rakastava
Ei näe:
muita teitä
kuin sen oikean
Kukaan ei niin oikeassa paikassa
kuin se joka rakastaa:
paikassa kuin paikassa
rakastettunsa sylissä
Kukaan ei niin olemassa
kuin se joka rakastaa
niin että itkee onnesta
ja niiden puolesta
joille ei rakkautta ole suotu

- Tommy Tabermann

(...ja miten ikinä se huono biisi menikään...)

Ihanaa! Jännää!
2, 5 kuukauden Kaakkois-Aasian kiertue alkaa...Thaimaa, Kambodza, Vietnam, Laos...
Täältä voi lukea matkakertomuksia tulevaisuudessa.

Antakaa sisäisen auringon paistaa!
Voimavaloa!

<3, Mai