IRC-Galleria

Kyseessä lienee eräs hyvin erityinen oja jonka kaksi töyrästä luo uoman jota pitkin yli silonneiden kivien kirkkain vesi virtaa ja jonka yläpuolella korkeat taivaat aukeavat.

Lämpimällä ja muutenkin suotuisalla säällä,
kun päivät ovat keskiössään,
tuulet tyvenessä eivätkä töyräät varjosta,
auringon säde saa veden hiljalleen haihtumaan,
siten ilman kosteudesta huokumaan,
jotta virrasta tiivistyisi niitä pienen pieniä pisaroita jotka yhä uudelleen yhteen liittyessään ikuisessa kierrossaan satavat töyräitä pitkin takaisin uomaan ja saaden sen silloin tällöin tulvimaan.

Kuule kun se solisee,
tunne ihollasi kuinka ilma haihtuen veteen uppoaa,
näe kuinka ilma haihtuu tuleen,
koe kuinka tuli syttyi valosta.

Tämä oja virtaa halki paikan nimeltä Rakkaus ja se on epäilemättä kukkaketojen reunustama.



Sinä huokaat;
"Voin vain kuvitella."

Voit, ja juuri siksi sinäkin olet siellä.
Löydät sinne kun aistit tunteen, joka tuntuu kuin ihollasi ilma laskeutuisi veteen,
näet kuinka liekki haihtuu ilmaan,
koet kuinka tuli syttyi valosta.

Yhtä paljon kuin sinä et ole siellä, sinä olet siellä, yhtä paljon kuin se olet sinä, se on tietoisuus,
tunteesi ja aikomuksesi peilautuvat siitä,
ajatuksesi sen taas hetkeksi puhkaisee.
Kuin elävässä tulessa huokuva piirrosanimaatio.

Mene sinne, ja hymyile kuolemalle niin elät ikuisesti ja hän seuraa hymyillen takanasi puuttumatta siihen.

Kuinka korkealle uskallat katsoa, kuinka paljon hyvää luulet kestäväsi?