IRC-Galleria

A ZEN STORY

by Camden Benares, The Count of Five
Headmaster, Camp Meeker Cabal

A serious young man found the conflicts of mid 20th Century America confusing. He went to many people seeking a way of resolving within himself the discords that troubled him, but he remained troubled.

One night in a coffee house, a self-ordained Zen Master said to him, "go to the dilapidated mansion you will find at this address which I have written down for you. Do not speak to those who live there; you must remain silent until the moon rises tomorrow night. Go to the large room on the right of the main hallway, sit in the lotus position on top of the rubble in the northeast corner, face the corner, and meditate."

He did just as the Zen Master instructed. His meditation was frequently interrupted by worries. He worried whether or not the rest of the plumbing fixtures would fall from the second floor bathroom to join the pipes and other trash he was sitting on. He worried how would he know when the moon rose on the next night. He worried about what the people who walked through the room said about him.

His worrying and meditation were disturbed when, as if in a test of his faith, ordure fell from the second floor onto him. At that time two people walked into the room. The first asked the second who the man was sitting there was. The second replied "Some say he is a holy man. Others say he is a shithead."

Hearing this, the man was enlightened.

Millainen onkaan se aamu, kun herätään jyrinään ja pisaroihin, jotka kiirehtiessään herättämään maassa uinuvan aluskasvillisuuden saattavat matkaan räystäiden ja peltikaton valkoisiksi soiviksi ääreettömyyksiksi asti voimistuvan kohinan;
yhä ja aina vain kovempaa, kovempaa ja kovempaa, niin ettei voi kuin virnistää leveästi ja sännätä avaamaan ikkuna !

Sehän entää jos sisälle asti ja kastelee yöpaitasi hihat,
kun työnnät pääsi ulos ja vedät henkeä syvään;
kosteaa, lämmintä
ja viimevuotisten vaahterainlehtien rapinaa.

Entä missä kaikki rastaat?
Niin, tämän kevään ensisade,
kostea tuoksu,
raikas ilma,
vaikkei voisi edes kuvitella ilmaan mahtuvan niin montaa pisaraa putoamaan vierekkäin yhdistymättä valtavaksi holahdukseksi, joka taatusti rusentaisi katon ja kadunvarsien autot rusinoiksi, ja rikkoisi sepelkyyhkyn kömpelön pesän tuosta lehdettömästä pihlajasta.
Voi ja se olisi taatusti todellinen katastrooffi kovakuoriaisillekin !

Onneksi sade saapuu pisaroina.

Onneksi se sataa ehkä hieman kevyemmin,
sitten kun vaahterat kukkivat
ja ilmassa on se makean imelä meden tuoksu,
joka sekoittuu kosteaan kestopäällysteeseen;
silloin tuoksuu mustanharmaalta ja vaalean vihreältä,
silloin tuoksuu jo toukokuu !